Nykymaailmassa Canon Episcopi on erittäin tärkeä aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Canon Episcopi:llä on merkittävä vaikutus jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin, ja se on ollut keskustelun ja keskustelun kohteena kaikilla yhteiskunnan aloilla. Canon Episcopi:stä on tullut monien mielenkiinnon kohde ja huolenaihe sen vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin, sen vaikutuksesta talouteen ja politiikkaan. Tässä artikkelissa tutkimme Canon Episcopi-ilmiötä perusteellisesti ja analysoimme sen vaikutuksia ja seurauksia eri yhteyksissä. Globaalista näkökulmasta pyrimme valaisemaan tätä aihetta ja tarjoamaan laajemman ja kattavamman näkemyksen sen laajuudesta ja merkityksestä nykymaailmassa.
Canon Episcopi on varhainen kirkollinen asiakirja, jonka alkuperää ei tunneta. Asiakirjaan viittaa ensimmäisenä Prümin luostarin apotti Regino Prümiläinen vuonna 906. Se on joskus virheellisesti esitetty Ancyran synodin asiakirjana.[1] Nykytutkijat pitävät sitä yleensä 900-luvulta peräisin olevana frankkilaisena kirjoituksena.[2] 1100-luvulla Bolognassa vaikuttanut Gratianus siteerasi sitä teoksessaan Concordantia discordantium canonum eli Decretum Gratiani, ja siitä tuli osa läntisen kirkon kanonista oikeutta.[1]
Canon Episcopi on keskeinen varhainen kirkollinen noituutta koskeva asiakirja, jonka mukaan noituus oli pakanauskonto ja noituus oli vain kuvitelmaa. Asiakirja rajoitti 1200-luvulla syntyneen inkvisition toimintaa, koska inkvisitiolla oli toimivaltaa vain harhaoppisiin (kerettiläisiin) ja uskostaan luopuneisiin kristittyihin. Koska noituus katsottiin toisen uskonnon harjoittamiseksi, ei inkvisitiolla (teoriassa) ollut siihen toimivaltaa.[1]
Paavi Innocentius VIII kumosi Canon Episcopin 1484 paavillisella kiertokirjeellä Summis desiderantes affectibus, jolla noituus määriteltiin uudelleen saatananpalvonnaksi ja siten saatettiin inkvisition tuomiovallan piiriin.[1]