Nykymaailmassa Carl Gustaf Malmström on aihe, joka on saavuttanut merkittävän merkityksen eri opintoaloilla. Olipa kyse tieteellisestä, kulttuurisesta, historiallisesta tai sosiaalisesta alalla, Carl Gustaf Malmström on vanginnut tutkijoiden, asiantuntijoiden ja harrastajien huomion. Sen vaikutus ulottuu ajan myötä ja kattaa laajan joukon näkökulmia yksilöstä kollektiiviin, mikä mahdollistaa sen merkityksen ja seurausten syvällisen ja reflektoivan analyysin. Tässä artikkelissa tutkimme Carl Gustaf Malmström:n eri puolia ja lähestymistapoja tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä nykyään niin tärkeästä aiheesta.
Carl Gustaf Malmström | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 2. marraskuuta 1822 Tysslinge, Ruotsi |
Kuollut | 12. syyskuuta 1912 (89 vuotta) Danderyd, Ruotsi |
Koulutus ja ura | |
Instituutti | Uppsalan yliopisto |
Tutkimusalue | historia |
|
Carl Gustaf Malmström (2. marraskuuta 1822 Tysslinge – 12. syyskuuta 1912 Danderyd) oli ruotsalainen historioitsija, joka toimi Uppsalan yliopiston professorina vuosina 1877–1882 ja Ruotsin opetus- ja kirkkoministerinä 1878–1880.[1] Malmström johti Ruotsin valtionarkistoa vuosina 1882–1887. Hänet valittiin Ruotsin akatemian jäseneksi vuonna 1878. Historioitsijana Malmströmin päätyö oli Sveriges politiska historia från k. Carl XII:s död till statshvälfningen 1772, joka käsitteli 1700-luvun säätyvallan aikaa Ruotsissa.[2]
![]() |
Edeltäjä: Hans Magnus Melin |
Ruotsin akatemia, tuoli 3 1878–1912 |
Seuraaja: Henrik Schück |