Carl af Björksten
Nykymaailmassa Carl af Björksten:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. Carl af Björksten on onnistunut vangitsemaan eri alojen ja yleisöjen huomion joko yhteiskuntaan, talouteen, politiikkaan tai ihmisten jokapäiväiseen elämään kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Ajan myötä kiinnostus Carl af Björksten:tä kohtaan on lisääntynyt, mikä synnyttää loputtomia keskusteluja, tutkimusta ja ristiriitaisia mielipiteitä. Tässä yhteydessä on olennaista ymmärtää täysin, mitä Carl af Björksten on, mitkä ovat sen seuraukset ja kuinka se vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Siksi tässä artikkelissa käsitellään Carl af Björksten:n aihetta laajasti ja yksityiskohtaisesti, jotta voidaan tarjota laaja ja täydellinen näkemys sen merkityksestä ja vaikutuksista nykymaailmassa.
Carl August af Björksten (Saksassa käytti nimeä Berken; 24. lokakuuta 1894 Perniö – 7. syyskuuta 1976) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti ja liikemies.[1][2][3]
Opinnot
Af Björkstenin vanhemmat olivat agronomi Robert Severin af Björksten ja Ceres Ellen Ramsay. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Vera Elna Wibergin kanssa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Palmgrenin yhteiskoulusta Tukholmassa vuonna 1912 ja jatkoi opintojaan Tukholman teknillisessä korkeakoulussa opiskelemalla kaivosoppia.[1][2]
Jääkäriaika
Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 8. heinäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin 4. komppaniaan 5. joulukuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan 5. jääkäripataljoonan 6. komppaniaan, mistä hänet siirrettiin 30. maaliskuuta 1918 komppanian mukana 3. täydennyspataljoonaan joukkueenjohtajaksi, josta myöhemmin muodostettiin 6. jääkärirykmentin 18. jääkäripataljoona ja kuulun sen 1. komppaniaan joukkueenjohtajana. Hän osallistui Karjalankannaksella Viipurin valloitukseen tähtääviin taisteluihin.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
Hän palveli sisällissodan jälkeen 2. komppanian joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä 6. Jääkarirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssa, jonka nimi muutettiin ensin Jääkäripataljoona n:o 3:ksi ja myöhemmin Kajaanin sissipataljoonaksi ja viimein Pohjanmaan jääkäripataljoonaksi. Hänet siirrettiin Kajaanin sissipataljoonaan 1. heinäkuuta 1919. Hän erosi armeijasta 26. marraskuuta 1919 ja astui uudelleen armeijan palvelukseen 13. lokakuuta 1920, jolloin hänet määrättiin Porin rykmenttiin. Toistamiseen hän otti eron armeijasta 15. joulukuuta 1927 ja antautui mainosalalle, työskennellen vuodet 1927–1931 Suomen Ilmoituskeskus Oy:n palveluksessa. Vuonna 1931 hän muutti Ruotsiin Göteborgiin ja toimi johtajana Ab Rostfrissä.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
Talvisotaan hän osallistui pataljoonan komentajana JR 61:ssä, osallistuen sen mukana taisteluihin Karjalankannaksella. Välirauhan aikana hän toimi Suomen Göteborgin konsulina sekä mm. perusti Göteborgiin ruotsalais–suomalaisen yhdistyksen. Jatkosotaan hän otti osaa pataljoonan komentajana JR 13:ssa 3. pataljoonassa (III/JR 13) ja vuodesta 1942 hän toimi rykmentin komentajan viransijaisena. Hän osallistui jatkosodassa taisteluihin Aunuksen kannaksella.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|
Lähteet
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.