Carlo Azeglio Ciampi

Carlo Azeglio Ciampi
Carlo Azeglio Ciampi vuonna 1999.
Carlo Azeglio Ciampi vuonna 1999.
Italian 10. presidentti
13. toukokuuta 199915. toukokuuta 2006
Pääministeri Massimo D’Alema
Giuliano Amato
Silvio Berlusconi
Edeltäjä Oscar Luigi Scalfaro
Seuraaja Giorgio Napolitano
Italian pääministeri
28. huhtikuuta 199310. toukokuuta 1994
Presidentti Oscar Luigi Scalfaro
Edeltäjä Giuliano Amato
Seuraaja Silvio Berlusconi
Henkilötiedot
Syntynyt9. joulukuuta 1920
Italia Livorno, Italia
Kuollut16. syyskuuta 2016 (95 vuotta)
Puoliso Franca Pilla
Tiedot
Puolue Demokraattinen puolue
Uskonto roomalaiskatolinen
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.carloazegliociampi.it
Näytä Wikidatasta tulevat arvot

Carlo Azeglio Ciampi It-Carlo Arzeglio Ciampi.ogg kuuntele ääntämys (ohje) (9. joulukuuta 1920 Livorno16. syyskuuta 2016) oli italialainen pankkiiri ja poliitikko, joka oli Italian presidenttinä 13. toukokuuta 1999 – 15. toukokuuta 2006. Sen jälkeen hän oli elinikäinen senaattori.

Elämäkerta

Ciampi suoritti vuonna 1941 tutkinnon pääaineenaan kirjallisuus Scuola Normale di Pisassa, joka on yksi Italian maineikkaimmista yliopistoista. Meneillään oli toinen maailmansota, ja hänet kutsuttiin sotimaan Albaniaan. Italian antautuessa liittoutuneille Ciampi pakeni Salòn tasavallan joukoista ja liittyi vastarintaliikkeeseen. Vuonna 1946 hän suoritti lainopillisen tutkinnon Pisan yliopistossa (Università di Pisa) ja aloitti 47-vuotisen uransa Italian keskuspankissa.

Vuonna 1960 Ciampi kutsuttiin työskentelemään pankin keskushallinnossa. Hänestä tuli pankin pääsihteeri 1973, varapääjohtaja 1976 ja pääjohtaja 1978. Lokakuussa 1979 hänet nimitettiin keskuspankin kuvernööriksi ja Italian rajat ylittävää rahaliikennettä valvovan viraston (Ufficio Italiano Cambi) johtajaksi, jona hän toimi vuoteen 1993.

Huhtikuusta 1993 toukokuuhun 1994 Ciampi oli Italian pääministeri virkamieshallituksessa ja huhtikuusta 1996 toukokuuhun 1999 valtiovarainministeri Romano Prodin ja Massimo D’Aleman hallituksissa. Italian valtiontalouden kurinalaistamista euroalueeseen liittymiskriteerit täyttäväksi pidetään hänen saavutuksenaan. Hän valitsi Leonardo da VincinVitruviuksen miehen” Italian yhden euron kolikkoon.

Ciampi valittiin presidentiksi suurella enemmistöllä, ja hän oli ensimmäinen, joka valittiin ensimmäisellä äänestyksellä vaadittavalla ⅔ enemmistöllä edustajainhuoneen ja senaatin yhteisistunnossa. Ciampi ei asettunut ehdolle toiselle kaudelle.

Ciampi ei ottanut suoraan kantaan politiikkaan, mutta kommentoi usein yleisesti asioita. Hänen kantansa eivät olleet lähellä paavin tai katolisen kirkon kantoja, kuten edeltäjänsä Oscar Luigi Scalfaron. Hän ylisti usein isänmaallisuutta, jota Italiassa ei pidetä fasistimenneisyyden vuoksi arvossa. Ciampi sanoi kuitenkin haluavansa korostaa itseluottamusta nationalismin sijaan.

5. toukokuuta 2005 hän sai Aachenin kaupungin myöntämän Kaarle Suuren palkinnon Euroopan idean edistämisestä.

Lähteet

  1. Italian ex-presidentti Carlo Azeglio Ciampi kuoli MTV3 Uutiset. 16.9.2016. Viitattu 25.6.2020.
  2. Carlo Azeglio Ciampi Presidenza della Repubblica. Arkistoitu 24.1.2015. Viitattu 25.6.2020. (italiaksi)

Aiheesta muualla

Italian presidentin lippuItalian presidentit

De Nicola • Einaudi • Gronchi • Segni • Merzagora* • Saragat • Leone • Fanfani* • Pertini • Cossiga • Spadolini* • Scalfaro • Mancino* • Ciampi • Napolitano • Grasso* • Mattarella
* väliaikainen

Kaarle Suuren palkinnon saajat
1950–1975

1950 Richard Coudenhove-Kalergi · 1951 Hendrik Brugmans · 1952 Alcide De Gasperi · 1953 Jean Monnet · 1954 Konrad Adenauer · 1956 Winston Churchill · 1957 Paul-Henri Spaak · 1958 Robert Schuman · 1959 George Marshall · 1960 Joseph Bech · 1961 Walter Hallstein · 1963 Edward Heath · 1964 Antonio Segni · 1966 Jens Otto Krag · 1967 Joseph Luns · 1969 Euroopan komissio · 1970 François Seydoux de Clausonne · 1972 Roy Jenkins · 1973 Salvador de Madariaga

1976–2000

1976 Leo Tindemans · 1977 Walter Scheel · 1978 Konstantínos Karamanlís · 1979 Emilio Colombo · 1981 Simone Veil · 1982 kuningas Juan Carlos I · 1984 Karl Carstens · 1986 Luxemburgin kansa · 1987 Henry Kissinger · 1988 François Mitterrand, Helmut Kohl · 1989 Veli Roger (Taizé-yhteisö) · 1990 Gyula Horn · 1991 Václav Havel · 1992 Jacques Delors · 1993 Felipe González · 1994 Gro Harlem Brundtland · 1995 Franz Vranitzky · 1996 kuningatar Beatrix · 1997 Roman Herzog · 1998 Bronisław Geremek · 1999 Tony Blair · 2000 Bill Clinton

2001–

2001 György Konrád · 2002 Euro-valuutta · 2003 Valéry Giscard d’Estaing · 2004 Pat Cox, paavi Johannes Paavali II (erikoispalkinto) · 2005 Carlo Azeglio Ciampi · 2006 Jean-Claude Juncker · 2007 Javier Solana · 2008 Angela Merkel · 2009 Andrea Riccardi · 2010 Donald Tusk · 2011 Jean-Claude Trichet · 2012 Wolfgang Schäuble · 2013 Dalia Grybauskaitė · 2014 Herman Van Rompuy · 2015 Martin Schulz · 2016 paavi Franciscus · 2017 Timothy Garton Ash · 2018 Emmanuel Macron · 2019 António Guterres · 2020 Klaus Johannis · 2022 Svjatlana Tsih’anouskaja, Maryja Kalesnikava, Veronika Tsapkala