Carlo Levi

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Carlo Levi, joka on viime aikoina noussut merkityksellisemmäksi sen vaikutuksensa vuoksi useilla aloilla. Ilmestymisestään lähtien Carlo Levi on herättänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön kiinnostusta ja synnyttänyt keskustelua ja pohdiskelua sen vaikutuksista. Kattavan analyysin avulla tutkitaan Carlo Levi:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutukseen nykyiseen yhteiskuntaan. Samoin tarkastellaan tämän ilmiön ympärillä olevia erilaisia ​​näkökulmia ja kantoja, jotta siitä saataisiin täydellinen ja objektiivinen näkemys.

Carlo Levi vuonna 1947.

Carlo Levi (29. marraskuuta 1902 Torino, Italia – 4. tammikuuta 1975 Rooma, Italia) oli italianjuutalainen kirjailija ja kuvataiteilija, aktivisti, antifasisti, koulutukseltaan lääkäri. Hän oli 1900-luvun Italian huomattavimpia kertojia.

Elämänvaiheet

Levi syntyi Piemonten maakunnassa Torinossa keskiluokkaiseen juutalaistaustaiseen Ercole Levin ja hänen vaimonsa Annetta Trevesin perheeseen. Annetta Treves oli italialaisen journalistin ja merkittävän poliitikon Claudio Trevesin sisar. Levi pääsi ylioppilaaksi vuonna 1917 Torinon Liceo Alfierista. Hän opiskeli lääketiedettä Torinon yliopistossa ja valmistui sieltä erinomaisin arvosanoin vuonna 1924.lähde?

Opiskeluaikanaan Levi tutustui ja ystäväystyi Piero Geobettin kanssa. Tämä johdatti Levin kiinnostuksen poliittiseen aktivismiin, joka jatkui läpi hänen elämänsä.lähde? Hän perusti 1930 vastarintaliikkeen Giustizia e Libertà ja joutui maansisäiseen pakolaisuuteen Lucaniaan 1935–1936 ja asui vapauduttuaan Ranskassa 1939–1941.[1]

Melko pian yliopistosta valmistuttuaan Levi esitteli muutamia taideteoksiin Venetsian VIX Biennaalessa.[2]

Levi ei kuitenkaan hylännyt täysin lääketiedettä taiteellisen työnsä tähden. Vuosina 1924–1938 hän työskenteli Torinon yliopistossa professori Michelin assistenttina. Samaan aikaan hän suoritti jatko-opintoja Pariisissa, mutta vuoden 1927 aikana Levi kuitenkin teki päätöksen omistautua kokonaan taiteelliselle työskentelylle. Pariisissa oleskellessaan Levi solmi niin lääketieteilijänä kuin taiteilijanakin useita tärkeitä ystävyyssuhteita 1900-luvun keskeisiin vaikuttajiin, joita olivat muun muassa Sergei Prokofjev, Igor Stravinsky, Alberto Moravia ja Giorgio de Chirivo. Levi asui Pariisissa 1932–1934, joskin hän käväisi vuonna 1933 Italiassa enonsa Claudio Trevesin hautajaisissa.[3]

Jumalan selän takana

Levin tunnetuin teos on neorealistinen Cristo si è fermato a Eboli (1945, suomenn. Jumalan selän takana, 1956).[4] Siinä kirjoittaja kertoo omasta sisäisestä maanpaosta Lucanian kaupunkiin Alianoon Italiassa, kun hänet oli pidätetty yhteyksistään poliittisiin aktivisteihin.[1] Francesco Rosi ohjasi 1979 kirjaan perustuvan elokuvan Kristus pysähtyi Eboliin. Kirjan Lucania, nykyisin Basilicata, oli historiallisesti katsottuna koko Etelä-Italian köyhintä ja jälkeenjääneintä seutua. Tämä Levin sympaattinen ja vailla poliittista agendaa oleva teos herätti sodanjälkeisen italialaiset päättäjät toiminaan ”etelän ongelman” ratkaisemiseksi.lähde?

Teokset

  • Paura della pittura (1942)
  • Cristo si è fermato a Eboli (Einaudi, 1945) Jumalan selän takana, suom. Helka Hiisku, 1956
  • Paura della libertà (1946)
  • L'orologio (Einaudi, 1950)
  • Le parole sono pietre (Einaudi, 1955)
  • II futuro ha un cuore antico (Einaudi, 1956)
  • La doppia notte dei tigli (Einaudi, 1959)
  • Un volto che ci somiglia (Ritratto dell'Italia) (Einaudi, 1960)
  • Tutto il miele è finito (Einaudi, 1964)
  • Quaderno a cancelli (Einaudi, 1979; post mortem)
  • Coraggio dei miti (Scrìtti contemporanei 1922–1974) (De Donato, 1975; post mortem)
  • Carlo Levi inedito: con 40 disegni della cecità, Donato Sperduto (ed.), Edizioni Spes, Milazzo, 2002.

Suomennetut teokset

  • Jumalan selän takana (Christo si è fermato a Eboli), suom. Helka Hiisku, WSOY 1956 Sarja: Eurooppa-sarja, kolmas kymmenvalikoima 10

Lähteet

  1. ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Levi, Carlo”, Otavan kirjallisuustieto, s. 439. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  2. ↑ Levi, Carlo, and Gigliola De Donato. Roma fuggitiva: una città e i suoi dintorni. Saggi. Roma: Donzelli, 2002: 157
  3. ↑ Levi, Carlo, and Gigliola De Donato. Roma fuggitiva: una città e i suoi dintorni. Saggi. Roma: Donzelli, 2002: 158–159
  4. ↑ Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Levi, Carlo”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 154. (Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.)) Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4