Castel Sant’Angelo
Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Castel Sant’Angelo:n kiehtovaan maailmaan. Castel Sant’Angelo on herättänyt miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa sen alkuperästä nykypäivän merkitykseen. Tutkimme sen kohokohtia, kiistanalaisia vaikutuksia ja sitä, miten se on kehittynyt ajan myötä. Castel Sant’Angelo on laaja ja monipuolinen aihe, joten tarkastelemme erilaisia näkökulmia ja keskeisiä näkökohtia tarjotaksemme täydellisen ja rikastuttavan vision. Castel Sant’Angelo on epäilemättä jättänyt historiaan lähtemättömän jäljen yhteiskunnallisesta vaikutuksestaan sen vaikutuksiin eri aloilla, ja tämä artikkeli pyrkii paljastamaan kaikki sen mysteerit ja antamaan meille mahdollisuuden ymmärtää paremmin sen merkitystä.
Castel Sant’Angelo (suom. Pyhän enkelin linna), eli Hadrianuksen mausoleumi, on Rooman Borgon kaupunginosassa sijaitseva sylinterimäinen rakennus, joka rakennettiin vuosina 120–139 keisari Hadrianuksen hautapaikaksi.[1] Keskiajalla hautakammiosta tehtiin linnoitus ja paavien asuinpaikka. Nykyään Hadrianuksen mausoleumi toimii museona (Museo Nazionale di Castel Sant’Angelo). Mausoleumiin johtaa Tiberin ylittävä antiikkinen silta Pons Aelius, jota kutsutaan nykyään Ponte Sant’Angeloksi.[1]
Historia
Keisari Hadrianus rakennutti itselleen ja vaimolleen Sabinalle mausoleumin Tiberin rannalle vuosina 120–139. Sen esikuvana oli Rooman ensimmäisen keisarin Augustuksen itselleen rakennuttama Augustuksen mausoleumi, joka oli myös hänen seuraajiensa hautapaikka keisari Nervaan saakka. Uusi mausoleumi oli joen vastarannalla ja mitoiltaan se oli esikuvaansa suurempi.
Hadrianuksen mausoleumin perustana oli 86,87 metriä leveä ja 12,80 metriä korkea neliskulmainen podium. Podiumin päältä kohosi 70,10 metriä halkaisijaltaan oleva ja 30,48 metriä korkea rumpu, joka oli päällystetty marmorilla. Rummun ylle oli kasattu kumpu, josta kasvoi puita. Kummusta nousi pyöreä torni, jonka huipulla oli kullattu pronssinen nelivaljakko. [3]
Hadrianuksen jälkeen mausoleumiin haudattiin Antoninusten dynastian keisareita ja sukua, kuten Antoninus Pius ja Faustina, Marcus Aurelius, Lucius Verus, Commodus, sekä Severusten hallitsijasuvun edustajia, kuten Septimius Severus ja Julia Domna, Caracalla ja Geta.
Hadrianuksen mausoleumi liitettiin Honoriuksen aikana 400-luvulla osaksi Rooman puolustusjärjestelmää, Aurelianuksen muuria. Rooman ryöstäneet Alarikin johtamat visigootit tunkeutuivat mausoleumiin ja hajottivat siellä olleet tuhkauurnat vuonna 410. Prokopioksen mukaan goottien hyökättyä Roomaan 537 puolustajat heittivät mausoleumin huipulla olleet pronssi- ja marmoripatsaat alas vihollissotilaiden päälle.
Nykyisen nimensä linnoitus sai vuonna 590 ruton vaivatessa kaupunkia. Tarinan mukaan arkkienkeli Mikael ilmestyi paavi Gregorius I:n rukouskulkueeseen, jossa Mikael työnsi verisen miekan tuppeen merkiksi Jumalan vihan loppumisesta. Kiitokseksi tästä paavi kruunasi linnan enkelillä.[1]
Keskiajalla mausoleumista tehtiin paavien linnoitus ja residenssi, josta oli suojattu kulkuyhteys (Passetto di Borgo) Vatikaanin palatsiin ja Pietarinkirkkoon. Linnoitus kulkuyhteyksineen Vatikaaniin olivat paavi Klemens VII:lle tarpeen vuonna 1527 Rooman ryöstön aikana.[1] Linnoitusta käytettiin ajoittain myös vankilana. Kuuluja Castel Sant’Angelon vankeja ovat Benvenuto Cellini, Giordano Bruno ja Alessandro Cagliostro. Italian yhdistymisen eli risorgimenton edellä 1800-luvulla Castel Sant’Angelon poliittisten vankien lukumäärä nousi huippuunsa – 681 vankiin[4].
Linnoitus taiteessa
Ooppera Tosca sijoittuu huomattavalta osin juuri Castel Sant’Angeloon: siellä taiteilija Mario Cavaradossi laulaa sydämeenkäyvän aariansa ”E lucevan le stelle” (”Tähdet ylläni”) juuri ennen teloitustaan ja siellä nimihenkilö, laulaja Floria Tosca, surmaa petollisen Scarpian ja syöksyy itse kuolemaan linnoituksen muurilta todettuaan rakastettunsa Cavaradossin kuolleeksi.
Lähteet
- Hintzen-Bohlen, Brigitte: Taide&Arkkitehtuuri: Rooma. Suomentanut Tandem Verlag Gmbh. Könemann, 2006. ISBN 978-3-8331-2309-2
- Palmes, J. C. (toim.): Sir Banister Fletcher’s ”A History of Architecture”, 18. painos, s. 313–314. Athlone Press, 1975. ISBN 0-485-55001-6
- Polkunen, Marja-Liisa: Suomalainen matkaopas: Rooma. Suomalainen matkaopas, 2007. ISBN 978-952-9715-32-9
Viitteet
- ↑ a b c d Hintzen-Bohlen, s. 447–451.
- ↑ Polkunen 2007, s. 227
- ↑ Palmes, s. 313–314.
- ↑ Catholic News Service 24.8.2007, haettu 4.9.2007 (Arkistoitu – Internet Archive) Paavien tyrmien poliittisten vankien lukumäärä paisui Italian risorgimenton aikana 1800-luvulla, kun vallankumoukselliset taistelivat Italian yhdistymisen puolesta. Nardin mukaan vankien lukumäärä vaihteli jatkuvasti, mutta yhteenkin asiakirjaan on kirjattu 681 vankia vuonna 1828.
Aiheesta muualla
- 360 asteen panoraama Castel Sant’Angelosta
- Hadrianuksen mausoleumi Lacus Curtiuksen sivuilla (englanniksi)
