Tänään haluamme kiinnittää huomiomme Catarina Ryöppy:een, aiheeseen, joka on viime aikoina herättänyt monien ihmisten kiinnostuksen ja uteliaisuuden. Catarina Ryöppy on laaja ja merkityksellinen eri aloilla, ja se on herättänyt suurta keskustelua ja on herättänyt lukemattomia ristiriitaisia mielipiteitä. Yhteiskuntavaikutuksestaan jokapäiväiseen elämään Catarina Ryöppy on osoittautunut erittäin tärkeäksi ja merkitykselliseksi aiheeksi. Tässä artikkelissa yritämme syventää Catarina Ryöppy:n monimutkaisuutta ja monimuotoisuutta, tutkia sen eri puolia ja tarjota kattavamman kuvan siitä, miksi Catarina Ryöppy ansaitsee huomion ja analyysin, jonka annamme alla.
Carl Andre | John Baldessari | Christo ja Jeanne-Claude | Jan Dibbets | Ian Hamilton Finlay | Hamish Fulton | Andy Goldsworthy | Hans Haacke | Michael Heizer | Robert Irwin | Nancy Holt | Richard Long | Walter de Maria | Ana Mendieta | Dennis Oppenheim | Robert Smithson | James Turrell | Wolf Vostell
Anna Catarina Helena Ryöppy (s. Furuhjelm) (s. 23. elokuuta 1939 Helsinki) on suomalainen kuvataiteilija. Ryöppy on kuvanveistäjä, valokuvataiteilija ja tilataiteilija. Hänen debyyttinsä taiteilijana oli Salon des Jeunesissä Lausannessa Sveitsissä vuonna 1960. Helsingissä hän osallistui Nuorten näyttelyyn samoin 1960.[1]
Ryöppy opiskeli Sveitsissä Lausannessa École des Beaux-Artsissa 1957–1961.[1] Hän jätti viimeisen opintovuoden kesken ja otti osaa Ranskassa kiellettyjen Algerian sotaa käsitelleiden kirjojen salakuljettamiseen Lausannesta Pariisiin. Algerialaispakolaisten ja ranskalaisten aseistakieltäytyjien mukana hän päätyi Marokkoon, missä hän valokuvasi mielenosoituksia ja puhetilaisuuksia sekä toimi tulkkina.[2]
Ryöppy on opettanut Taideteollisessa korkeakoulussa piirustusta ja maalausta 1981–1983 ja opettanut Helsingin Taiteilijaseuran kursseilla vuodesta 1979.[1]
Ryöpyn teemat ovat kansainvälisiä, minkä taustalla on paitsi opiskelu Sveitsissä, myös Venäjän Amerikassa eli nykyisessä Alaskassa 1860–1864 kuvernöörinä[3] toiminut isoisoisä Hampus Furuhjelm.[4] Ryöpyn ensimmäisen Alaskan-matkan (2001) jälkeen Alaska on ollut mukana hänen valokuvissaan, videoissaan ja tilateoksissaan. Hän pohtii usein lapsen näkökulmasta taiteen kautta taloudellisia ja poliittisia lainalaisuuksia.[5]
Ryöpylle annettiin Kuvataiteen valtionpalkinto vuonna 2010.[6] Vuonna 2011 hän sai Pro Finlandia -mitalin.[7] Valtion taiteilijaeläkkeen hän sai vuonna 2005.[8]