Chavela Vargas

Nykymaailmassa Chavela Vargas:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. Chavela Vargas on syntymästään lähtien herättänyt kiinnostusta ja huomion niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin keskuudessa. Se on aihe, josta on keskusteltu, keskusteltu ja analysoitu eri alueilla, sillä sen vaikutukset ja laajuus ylittävät rajat ja kattavat monia jokapäiväisen elämän osa-alueita. Chavela Vargas:llä on osoitettu olevan merkittävä vaikutus yhteiskuntaan, talouteen, kulttuuriin ja siihen, miten ihmiset näkevät ympäröivän maailman. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Chavela Vargas-ilmiötä ja sen merkitystä nykyään analysoimalla sen vaikutuksia ja roolia modernin yhteiskunnan eri näkökohtien kehityksessä ja muuttamisessa.

Chavela Vargas.

Chavela Vargas (s. 17. huhtikuuta 1919 Costa Rica – 5. elokuuta 2012 Cuernavaca, Meksiko[1]) oli costaricalaissyntyinen ranchera-kansanmusiikin laulaja.

Vargas muutti teini-ikäisenä Meksikoon ja työskenteli pitkään katulaulajana. Hän julkaisi ensimmäisen albuminsa vuonna 1961 ja on sen jälkeen tehnyt yli 80 levytystä. Hän vetäytyi suurimmilta osin 1970-luvun lopulla, mutta teki comebackin vuonna 1991 ja esiintyi vielä vuonna 2003 Carnegie Hallissa.

Vargas esiintyi vuonna 2002 Julie Taymorin elokuvassa Frida, jonka Elliot Goldenthalin säveltämä musiikki sai Oscar-palkinnon. Vargas esitti elokuvassa laulun ”La llorona”, ja elokuvan soundtrackilla on myös ”Paloma negra”. Laulajalla oli nuoruudessaan rakkaussuhde elokuvan aiheeseen, taiteilija Frida Kahloon.[2]

Vargas toipui lapsena poliosta. Hän lauloi ”Tu me acostumbrasten” elokuvassa Babel ja oli sittemmin avoimesti lesbo. Joaquín Sabina omisti hänelle laulunsa ”Por el boulevar de los sueños rotos”.

Lähteet

Aiheesta muualla