Chianti

Nykymaailmassa Chianti on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Ilmestymisestään lähtien Chianti on valloittanut niin asiantuntijat kuin fanitkin, synnyttänyt kiivasta keskustelua ja monenlaisia ​​mielipiteitä. Ajan myötä Chianti on kehittynyt ja mukautunut modernin yhteiskunnan tarpeisiin, ja siitä on tullut ajankohtainen aihe, joka kiinnostaa kaiken ikäisiä. Tämä artikkeli tutkii Chianti:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen ja tarjoaa täydellisen ja yksityiskohtaisen yleiskatsauksen tästä jännittävästä aiheesta.

Chiantin eri variaatioiden viljelyalueet Toscanan maakunnissa. Sininen alue on alkuperäinen Chianto Classicon tuotantoalue.

Chianti on italialainen punaviini. Sitä tuotetaan Keski-Italiassa Toscanan alueella Sienan, Arezzon, Pisan, Pistoian ja Praton maakuntien sekä Firenzen metropolikaupungin alueella. Chianti DOP -laatuviinien (DOCG, Classico, Vin Santo del Chianti, Vin Santo del Chianti Classico) tuotantomäärä on vuosittain runsas miljoona hehtolitraa (1,14 milj. hl vuonna 2016)[1].

Chianti sekoitetaan eri rypäleistä tavallisesti siten, että siinä on 70 % Sangiovesea, 15 % Canaioloa ja 15 % Malvasia Biancaa. Chiantit ovat puolikovia ja keskitäyteläisiä viinejä. Niiden maku on kevyehkön marjainen.[2]

Chiantia valmistetaan seitsemänä eri variaationa: Classico, Rùfina, Colli Senesi, Colli Fiorentini, Montalbano, Colli Aretini ja Colline Pisane. Näistä vain Chianti Classico on peräisin Chiantin viljelyn sydänmailta. Normaalisti Chianti kypsyy 4–7 kuukautta. Pidempään, 38 kuukautta, kypsynyttä Chiantia voi kutsua Chianti Riservaksi. Viinipullon kaulassa oleva mustan kukon (Gallo nero) leima tarkoittaa, että viinintuottaja kuuluu Classicon alueen osuuskuntaan.

Chiantille leimallista on usein pullon alaosan ympärille tehty niinipunos. Sen keksijänä pidetään vuosina 1809–1880 elänyttä paroni Bettino Ricasolia,[3] joka on myös vakiinnuttanut nykyisen Chianti-reseptin.

Lähteet

  1. V.Q.P.R.D. D’ITALIA 2016 (pdf) (Italialaisen viinijärjestön julkaisu laatuviinialueista) federdoc.com. 2016. Viitattu 13.7.2017. (italiaksi)
  2. Juha Berglund & Antti Rinta-aho: Viinistä viiniin. Viininystävän vuosikirja 2014, s. 110. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 9789511274049
  3. Visa: viinit ja viinat Historianet. Viitattu 19.9.2014.

Aiheesta muualla