Nykymaailmassa Christian Friedrich Daniel Schubart:stä on tullut laajaa yhteiskunnan kirjoa kiinnostava aihe. Christian Friedrich Daniel Schubart:n merkitys ylittää rajat ja kontekstit, mikä vaikuttaa merkittävästi tapaamme elää ja olla yhteydessä. Politiikkaan, talouteen, kulttuuriin ja teknologiaan kohdistuvasta vaikutuksestaan ihmisten jokapäiväiseen elämään Christian Friedrich Daniel Schubart on tärkeällä paikalla julkisella asialistalla. Tässä artikkelissa tutkimme Christian Friedrich Daniel Schubart:n eri ulottuvuuksia ja sen merkitystä nykymaailmassa tarjoamalla kattavan analyysin, joka mahdollistaa syvällisen ymmärryksen sen laajuudesta ja merkityksestä nykyään.
Christian Schubart | |
---|---|
![]() Christian Friedrich Daniel Schubart |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Christian Friedrich Daniel Schubart |
Syntynyt | 1739 |
Kuollut | 1791 (51–52 vuotta) |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | saksa |
Tuotannon kieli | saksa |
Pääteokset | Die Forele |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Christian Friedrich Daniel Schubart (1739–1791) oli saksalainen runoilija ja muusikko ja aikansa kapinallisia. Hän toimi urkurina ja lukkarina Geislingenissä, missä hän kirjoitti Christoph Martin Wielandin ja Friedrich Gottlieb Klopstockin vaikutukseen viittaavat runonsa Zaubereien (1766) ja Todesgesänge (1767).[1][2]
Jo opiskeluaikanaan Schubart turmeli terveytensä epäsäännöllisellä elämällään. Huonon elämän takia hänen kohtalonsa tuli hyvin kirjavaksi. Hän oli jo menossa Tukholmaankin koettamaan onneaan, mutta pysähtyi Augsburgiin, missä hän alkoi julkaista Sturm und Drang -kauden henkeen toimitettua Deutsche Chronik -nimistä aikakauskirjaa, joka kuitenkin kiellettiin. Schubart karkotettiin, ja hän pakeni Ulmiin, missä hän jatkoi aikakauskirjansa toimittamista. Schubartin loukattua Württembergin herttuaa hänet houkuteltiin Württembergin alueelle ja suljettiin Hohenaspergin linnaan, missä hän joutui olemaan kymmenen vuotta, aluksi hyvin ankarassa vankeudessa. Vapauduttuaan 1787 terveytensä romahdettua hän sai nimityksen Stuttgartiin hovirunoilijaksi ja teatterinjohtajaksi. Schubart ryhtyi myös jatkamaan aikakauskirjansa julkaisua uudella nimellä Vaterlandschronik.[1][3]
Schubartin tuotanto oli epätasaista. Hän on aito lyyrikko, mutta samalla täysverinen Sturm und Drang -kauden edustaja, kuten runot Die Fürstengruft, Friedrich der Grosse ja Der ewige Jude osoittavat. Tunnetuimpia Schubartin runoista on Die Forelle (Forelli), jonka Franz Schubert on säveltänyt. Se lienee liedkirjallisuuden tunnetuimpia. Laulun teksti on osittain salakieltä: sen vesiaihe kuvaa vapaudenaatetta.[1][3][2] Hän oli myös säveltäjä, ja Forellin hän oli säveltänyt itsekin. Hän kirjoitti musiikinteoriaa käsittelevän Ideen zu einer Aesthetik der Tonkunst, joka on yhä lukemisen arvoinen.[4]
Schubartin runoista huomattava osa syntyi vankeudessa. Ne kuvastavat hänen omaa elämänkohtaloansa ja intohimojaan. Schubart julkaisi kuvauksia elämästään nimellä Leben und Gesinnungen im Kerker aufgesetzt (1791–1793), mutta ehti kuolla ennen sen loppuun saattamista. Gesammelte Schriften julkaistiin 1839–1840.[1][3][5]