Clifton Webb

Clifton Webb on aihe, joka on kiinnittänyt lukemattomien ihmisten huomion ajan mittaan. Syntymisestään lähtien sitä on lähestytty eri näkökulmista ja se on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla. Sen merkitys on säilynyt vuosien ajan, ja siitä on tullut jatkuvan keskustelun ja analyysin aihe. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti kaikkia Clifton Webb:n puolia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Tulemme selvittämään, kuinka se on kehittynyt ajan myötä ja miten se on vaikuttanut eri sukupolviin. Lisäksi analysoimme sen merkitystä nykymaailmassa ja sen tulevaisuuden ennustetta. Liity kanssamme tälle löytö- ja uppoutumismatkalle Clifton Webb:n kiehtovaan maailmaan.

Clifton Webb elokuvassa Laura (1945)

Clifton Webb (syntyjään Webb Parmelee Hollenbeck, 19. marraskuuta 1889, Beech Grove, Indiana – 13. lokakuuta 1966, Beverly Hills, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja ja tanssija.

Webbin vanhemmat olivat Jacob Grant Hollenbeck ja Mabelle A. Parmelee (joissain lähteissä myös Parmalee tai Parmallee). Vuonna 1892 Webb muutti äitinsä kanssa New Yorkiin, missä hän alkoi ottaa tanssi- ja näytelmätunteja 5-vuotiaasta lähtien. Hän näytteli New Yorkin lastenteatterissa, jonka jälkeen Webb esiintyi myös vaudeville-esityksissä.

Webbistä tuli 19-vuotiaana ammattilaistanssija, jolloin hän otti taiteilijanimekseen Clifton Webbin. Hän lauloi ja esitti useita operetteja ennen kuin teki ensimmäisen Broadway-roolinsa 7. huhtikuuta 1913 The Purple Roadissa, jota esitettiin kaikkiaan 136 kertaa saman vuoden elokuuhun asti. Vuosien 1913–1947 aikana Webb esiintyi kaikkiaan 23 Broadway-esityksessä.

Hänen ensimmäinen suuri elokuvaroolinsa tapahtui vuonna 1944, kun näyttelijä-ohjaaja Otto Preminger valitsi hänet esittämään radiokolumnistia, Waldo Lydeckeria, elokuvaan Laura Darryl F. Zanuckin vastaväitteistä huolimatta. Hänen esitystään kehuttiin, samoin kuin rooliaan Edmund Gouldingin ohjaamassa elokuvassa Veitsen terällä (1946). Webb oli ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi elokuvasta Kaikkien aikojen lapsenpiika (1948), mutta palkinto meni Laurence Olivierille.

Webb sai Golden Globen elokuvasta Veitsen terällä, ja oli ehdokkaana elokuvasta Marssikuningas.[1]

Webb ei juuri peitellyt homoseksuaalisuuttaan, eikä ehkä siksi saanut rooleja aviomiehenä, mutta esitti useissa elokuvissa onnistuneesti perheenisää. Webb asui äitinsä kanssa vuoteen 1960 asti, kunnes Mabelle kuoli 91-vuotiaana. Webb ei toipunut äitinsä kuolemasta, ja teki 1960-luvulla vain yhden elokuvan. Webb kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1966.[2]

Filmografia

Lähteet

  1. ↑ Clifton Webb goldenglobes.com. Viitattu 29.3.2024.
  2. ↑ Clifton Webb rottentomatoes.com. Viitattu 29.3.2024.

Aiheesta muualla