Colette Renard

Nykymaailmassa Colette Renard on aihe, joka on saanut suurta merkitystä useilla alueilla. Tieteestä populaarikulttuuriin Colette Renard on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Ajan myötä Colette Renard on edelleen kiinnostava ja keskustelunaihe, joka vaikuttaa sekä yksittäisiin päätöksiin että julkiseen politiikkaan. Tässä artikkelissa tutkimme Colette Renard:n eri puolia, sen vaikutuksia ja vaikutuksia tämän päivän yhteiskuntaan. Syvällisen analyysin avulla se pyrkii valaisemaan tätä kiehtovaa aihetta ja sen merkitystä jokapäiväisessä elämässämme.

Colette Renard vuonna 1961.

Colette Renard (s. 1. marraskuuta 1924 Ermont, Ranska – 6. lokakuuta 2010[1]) oli ranskalainen laulaja ja näyttelijä.

Elämäkerta

Opiskeltuaan sellonsoittoa, Colette Renard valitsi porvarillisen ammatin ja ryhtyi sihteeriksi. Hänestä kuitenkin tuli Raymond Legrandin orkesterin laulusolisti ja melko pian myös orkesterinjohtajan vaimo. Vuonna 1956 hänet valittiin pääosan esittäjäksi Marguerite Monnot'n musiikkikomediaan Irma la Douce. Tätä musiikkinäytelmää esitettiin yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1967 saakka.lähde?

Colette Renard on vieraillut useita kertoja Olympia-areenalla ja Bobino-hallissa, jossa hän esiintyi Georges Brassensin kanssa vuonna 1976. Hänen musiikkinsa on kokenut suuria menestyksiä ja hän on levyttänyt useita albumillisia rivoja lauluja. Niistä tunnetuin on "Les Nuits d'une demoiselle", jossa hän kuvaa suuseksin ja muiden vastaavien leikkien ihanuutta.lähde?

Renard on esiintynyt muutamissa elokuvissa kuten Un roi sans divertissement ja IP 5.lähde?

Vuodesta 2004 hän esiintyi Rachelin roolissa televisiosarjassa Mistralin tuulet.lähde?

Vuonna 1998 Renard julkaisi omaelämäkerrallisen teoksen Raconte-moi ta chanson (éd. Grasset, ISBN 2-246-57411-0).lähde?

Huomionosoitukset

  • Grand prix de l'Académie Charles Cros,
  • Grand prix de l'Académie du disque français,
  • Grand prix du président de la République,
  • Grand prix international du disque,
  • Officier des Arts et Lettres,
  • Médaille de Vermeil de la Ville de Paris.

Lähteet

  1. ↑ Le "Mistral" perd Colette Renard Charts in France. Viitattu 10.12.2010.

Aiheesta muualla