Dagmar Hagelberg-Raekallio

Tämän päivän artikkelissa aiomme puhua Dagmar Hagelberg-Raekallio:stä, aiheesta, joka on epäilemättä kiinnittänyt monien huomion ja kiinnostuksen viime aikoina. Dagmar Hagelberg-Raekallio:stä on tullut keskustelun, pohdiskelun ja tutkimuksen kohtaamispaikka joko sen merkityksen vuoksi nyky-yhteiskunnassa, sen vaikutuksesta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin tai yksinkertaisesti sen juonittelun ja mysteerin vuoksi. Tämän artikkelin aikana tutkimme edelleen Dagmar Hagelberg-Raekallio:n eri puolia ja ulottuvuuksia, jotta voimme tarjota lukijoillemme täydellisemmän ja laajemman näkemyksen tästä kiehtovasta aiheesta.

Dagmar Hagelberg-Raekallio.

Dagmar Maria Hagelberg-Raekallio (o.s. Sarlin; 12. tammikuuta 1871 Viitasaari – 22. toukokuuta 1948 Helsinki) oli suomalainen laulaja (altto).[1] Hän konsertoi Suomen lisäksi Unkarissa ja Virossa. Hän toimi musiikinopettajana ja kuoronjohtajana. Hänen tiedetään pitäneen ensimmäisen kokonaan suomenkielisen laulukonsertin, ja sen jälkeen hän pyrki aina esiintymään suomeksi.[2][3] Hänen puolisonsa oli vuodesta 1895 köyhäinhoidon tarkastaja Johannes Hagelberg.[4]

Dagmar Hagelberg-Raekallion vanhemmat olivat Viitasaaren kanttori Konstantin Ferdinand Sarlin ja tämän kolmas vaimo Margareta Charlotta Granberg. Hän kävi tyttökoulun 1886, opiskeli Anna Forsténin musiikkiopistossa Viipurissa 1892 ja suoritti lauluopintoja Pariisissa 1902–1903 sekä Dresdenissä ja Roomassa 1909. Dagmar Hagelberg-Raekallio oli Viipurin musiikkiopiston soololaulun opettajana 1925–1928. Hän johti laulukuoroja Jyväskylässä ja Helsingissä sekä konsertoi Suomen ohella Virossa, Pietarissa, Dresdenissä ja Unkarissa.[4]

Muistelmateos

  • Kaiu, Suomen laulu, 1934

Lähteet

  1. ↑ Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 2, s. 485. Helsinki 1977. ISBN 951-1-04191-6
  2. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 3, p. 268. Otava 1968.
  3. ↑ Rouva Dagmar Hagelberg-Raekallio. Jokamiehen ja joka naisen viikkolehti, 10.10.1908, nro 40, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.12.2015.
  4. ↑ a b Wikiaineisto: Kuka kukin oli. 1961.

Kirjallisuutta

  • Halme, Taina: Naislaulajia vuosisadan vaihteessa: omaelämäkertojen naistutkimuksellinen erittely. Sibelius-Akatemia, 1997. (Lopputyö, jossa yhtenä kohteena on Dagmar Hagelberg-Raekallio.)

Aiheesta muualla