Nykyään Damien Rice on ajankohtainen aihe ja kiinnostaa monia ihmisiä ympäri maailmaa. Teknologian ja globalisaation myötä Damien Rice:stä on tullut erilaisten mielipiteiden ja näkökulmien kohtauspaikka. Tässä artikkelissa tutkimme Damien Rice:n eri puolia sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen ympärillä oleviin nykyisiin trendeihin. Sukellamme syvälliseen analyysiin, jonka avulla voimme ymmärtää paremmin Damien Rice:n merkitystä nykymaailmassa ja sen kehittymistä ajan myötä. Toivomme tämän artikkelin avulla tarjoavamme kattavan kuvan Damien Rice:stä ja sen merkityksestä nykyään.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Damien Rice | |
---|---|
![]() Damien Rice esiintymässä vuonna 2010. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 7. joulukuuta 1973 |
Ammatti | laulaja, lauluntekijä, tuottaja |
Muusikko | |
Aktiivisena | 1994– |
Tyylilajit | folk, rock |
Soittimet | laulu, kitara, piano |
Yhtyeet | Juniper (1991–1998) |
Levy-yhtiöt |
Vector Recordings Heffa Warner Bros. Records |
Aiheesta muualla | |
www.damienrice.com | |
|
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Damien Rice (s. 7. joulukuuta 1973[1] Kildare, Irlanti) on irlantilainen muusikko. Intensiivisestä esiintymisestään tunnettu Rice yhdistelee musiikissaan folk- ja rock-elementtejä.
Rice oli rockyhtye Juniperin solisti vuosina 1991–1998. Yhtye julkaisi kaksi EP:tä, The J Plane vuonna 1994 ja Manna vuonna 1995 sekä kokoelma-albumin Natural Born Elvis vuonna 1998. Rice kyllästyi kuitenkin Polygram-yhtiön kaupalliseen painostukseen ja lähti yhtyeestä omille teilleen.
Rice muutti Italiaan, kierteli Eurooppaa katusoittajana ja palasi Dubliniin vuotta myöhemmin. Hän otti yhteyttä musiikkibisneksessä työskentelevään serkkuunsa David Arnoldiin ja äänitti tämän avulla menestyksekkään debyyttilevynsä O:n, joka julkaistiin vuonna 2002. Toista levyään 9 hän työsti kolme vuotta.
Ricen musiikkia on käytetty myös lukuisissa televisiosarjoissa, kuten Lost, House ja Alias, sekä Mike Nicholsin elokuvassa Iholla (2004).