Dežnjovinniemi

Nykyään Dežnjovinniemi on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Tekniikan ja globalisaation myötä Dežnjovinniemi:stä on tullut keskeinen elementti ihmisten elämässä. Sen vaikutukset ulottuvat taloudesta, politiikasta, kulttuurista jokaisen yksilön jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme Dežnjovinniemi:n eri puolia ja sitä, miten se on muuttunut ajan myötä. Alkuperäistään sen merkitykseen nykymaailmassa Dežnjovinniemi on aihe, joka herättää edelleen keskustelua ja kiistoja lähitulevaisuudessa.

NASA:n satelliittikuva Beringin salmesta. Dežnjovinniemi, Venäjä, on vasemmalla, kaksi Diomedensaarta ovat keskellä ja Prince of Walesin niemi, Yhdysvallat, on oikealla.
Itäniemi vuoden 1937 yhdysvaltalaisella kartalla. Uelenin kylä löytyy nimellä Ugelen.

Dežnjovinniemi eli Itäniemi[1] (ven. Мыс Дежнёва, Mys Dežnjova) on Tšuktšien niemimaan itäisin niemi Beringinsalmen rannalla. Dežnjovinniemi on koko Aasian itäisin kohta. Niemellä korkeimmillaan 741 metriä merenpinnan yläpuolelle nousevat vuoret laskevat jyrkästi mereen.[2]

Lähin kylä on niemenkärjestä noin 11 kilometriä luoteeseen sijaitseva Uelen (Уэлéн), joka on koko Venäjän itäisin kylä ja jossa vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan oli 720 asukasta. Hallinnollisesti niemi on osa Tšuktšien autonomisen piirikunnan eli Tšukotkan 4 838 asukkaan (vuonna 2010) Tšukotkan piiriä.[3] Sieltä on 82 kilometrin matka vastapäiselle Alaskan Prince of Walesin niemelle.

Vuonna 1879 Koillisväylän läpi purjehtinut Nordenskiöld nimesi niemen ensimmäisen Beringinsalmen läpi pohjoisesta etelään vuonna 1648 purjehtineen kasakka Semjon Dežnjovin mukaan.[2] Koska kirjoitetussa venäjässä e-kirjaimella esitetään usein sekä jo- (ven. ё) että e-kirjain, niemi on toisinaan kirjoitettu hieman virheellisesti muodossa Deznevinniemi.

Lähteet

  1. ↑ Hakulinen, Kerkko ja Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 38. (Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus), 2013. ISBN 978-952-5446-80-7 (suomeksi)
  2. ↑ a b Dežnjova mys (Дежнёва мыс) (Suuren neuvostotietosanakirjan eli Bolšaja sovetskaja entsiklopedijan (BSE) artikkelin verkkoversio) 1969—1978. dic.academic.ru. Viitattu 1.1.2014. (venäjäksi)
  3. ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 25.1.2014. (venäjäksi)