De Pont

Nykymaailmassa De Pont:stä on tullut jatkuvan kiinnostuksen ja keskustelun aihe. Tekniikan ja globalisaation myötä De Pont on ottanut merkittävän roolin modernissa yhteiskunnassa. Taloudellisista vaikutuksistaan ​​kulttuuriin ja politiikkaan De Pont on synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja se on ollut lukuisten tutkimusten ja tutkimusten kohteena. Tässä artikkelissa tutkimme De Pont:n eri puolia ja ulottuvuuksia analysoimalla sen vaikutuksia eri alueilla ja sen kehitystä ajan myötä.

De Pont on Suomessa vaikuttanut aatelinen mutta Suomessa introdusoimaton suku.[1] Suku omisti Someron Lahden kylässä sijaitsevaa Lahden kartanoa 1700-luvulta 1900-luvulle.[2] Sen jäsenet ovat vaikuttaneet Suomessa muun muassa lasiteollisuuden edelläkävijöinä ja sotilaina.

Historia

De Pont -suku lienee peräisin Ranskasta tai Valloniasta, joissa on sen nimisiä (de Pont, Depont) sukuja. Varhaisin Suomessa tunnettu suvun jäsen oli 1600-luvulla Viipurissa satulaseppänmä toiminut Anders du Pont. Hänen poikansa, Karjalan rakuunarykmentin majurin Mårtenin nimi kirjoitettiin Depong. Kun tämän pojanpojan poika kirjoitettiin Keisarilliseen Turun yliopistoon, hänen nimensä jälkeen lisättiin nob., aatelinen, mutta samaa merkintää ei tehty hänen veljensä osalta.[3]

Suomen lasiteollisuuden kehittäjiä

Jacob Reinhold De Pont anoi 1746 ja sai 1748 oikeuden perustaa lasitehtaan Someron Sillanpään kylään. Hän sai yhtiökumppaneikseen isänsä, majuri Depongin ja lähetystösihteeri J. H. Titzschkaun sekä myöhemmin patruuna Johan Jacob Kijkin Perniön Teijosta ja kauppias Jacob Bremerin Turusta.[3]

Åvikin lasitehdas osoittautui elinkelpoiseksi, ja sitä laajennettiin jo 1751. Tehtaassa ulkomaiset ja kotimaiset lasinpuhaltajat valmistivat muun muassa pulloja, karahveja, juomalaseja sekä etenkin juuri tuolloin suuresti yleistyvää ikkunalasia. Sitä ja muita tuotteita alettiin myydä myös Ruotsin puolelle; laskukauden jälkeen tuotantoa laajennettiin taas 1780-luvulla.[3]

Lasinpuhallus jatkui Urjalan Nuutajärven lasitehtaalla, jonne Jacob Reinhold de Pontin poika, Nuutajärven kartanon omistaja, majuri Jacob Wilhelm de Pont (1754 - 1809) perusti tehtaan 1793 Harald Furuhjelmin kanssa. Lasitehdas oli Suomen vanhin alallaan, jonka toiminta lopetettiin vuonna 2014[3][4] Nuutajärven lasikylä jatkaa toimintaa, joka on Suomen vanhin.[5]

Suvun jäseniä

Suvun tunnettuja jäseniä ovat[1][2]:

  • Mårten de Pont majuri
  • Jacob Reinhold de Pont (1717–1788), Someron Lahden kartanon omistaja ja Åvikin lasitehtaan perustaja, Mårten de Pontin poika
  • Mårten Reinhold de Pont, Someron Lahden kartanon omistaja, Jacob Reinhold de Pontin poika
  • Jacob Wilhelm de Pont (1755–1809), majuri, kartanonomistaja ja Nuutajärven lasitehtaan perustaja, Jacob Reinhold de Pontin poika
  • Karl Jacob Reinhold de Pont, Someron Lahden kartanon omistaja, Mårten Reinhold de Pontin poika
  • Carl Wilhelm de Pont, Someron Lahden kartanon omistaja, Karl Jacob Reinhold de Pontin poika
  • Kasten Fredrik de Pont (1849–1929), kenraalimajuri ja lääninkuvernööri, Carl Jacob Reinhold de Pontin poika
  • Carl Ossian de Pont, agronomi, Someron Lahden kartanon omistaja, Carl Wilhelm de Pontin veljenpoika
  • Claës Claësson de Pont (1891–1932), Helsingin taiteilijapiireissä 1900-luvun alussa vaikuttanut elämäntaiteilija, hänen isänsä Claes Alfred Nicolai de Pont (1855–1891) omisti Turun läänin Koskella Kosken kartanon

Lähteet

  1. ↑ a b de Pont (1700 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. ↑ a b Tiirakari, Leeni: Lahti. Teoksessa: Tiirakari, Leeni & Manu Kärki: Someron kartanot, s. 65-80. Somero: Amanita, 2011. ISBN 978-952-5330-45-8
  3. ↑ a b c d Klinge, Matti: de Pont (1700-) kansallisbiografia.fi. 6.6.2003. Suomen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 20.4.2023.
  4. ↑ Nuutajärven yli 200-vuotinen lasinpuhallus loppuu Yle Uutiset. 11.4.2013. Viitattu 20.4.2023.
  5. ↑ Etusivu Nuutajärven Lasikylä. Viitattu 20.4.2023.