Dedoplistsqaro

Tämän päivän artikkelissa aiomme analysoida Dedoplistsqaro:tä eri näkökulmista ymmärtääksemme sen tärkeyden ja merkityksen eri yhteyksissä. Dedoplistsqaro on aihe, joka herättää laajaa keskustelua ja herättää suurta kiinnostusta nyky-yhteiskunnassa. Kautta historian Dedoplistsqaro:llä on ollut keskeinen rooli ihmiskunnan kehityksessä ja sitä on tutkittu eri tieteenaloilla. Tämän artikkelin kautta tutkimme Dedoplistsqaro:n eri puolia ja tutkimme sen sosiaalisia, taloudellisia, kulttuurisia ja henkilökohtaisia ​​vaikutuksia. Lisäksi tutkimme, kuinka Dedoplistsqaro on kehittynyt ajan myötä ja miten se vaikuttaa elämäämme nykyään. Epäilemättä Dedoplistsqaro on aihe, joka ansaitsee analysoinnin huolellisesti ymmärtääkseen sen todellisen laajuuden ja merkityksen.

Dedoplistsqaron sijainti Georgiassa.

Dedoplistsqaro (georg. დედოფლისწყარო) on kaupunki Dedoplistsqaron piirikunnassa Kakhetin hallintoalueella Georgiassa. Kaupungissa on 5 940 asukasta vuoden 2014 väestönlaskennan mukaan.[1]

Paikkakunta mainitaan ensimmäisen kerran keskiaikaisissa aikakirjoissa kuningas Davit IV:n (hallitsi 1089–1125) perustamana sotilastukikohtana. Perinteen mukaan sen nimi, kirjaimellisesti "kuningattarenlähde", on peräisin kuningatar Tamarilta (hallitsi 1184–1213). Kun Venäjän keisarikunta oli liittänyt Georgian itseensä, se perusti paikalle linnoituksen vuonna 1803 ja antoi kylälle nimen Tsarskije Kolodtsy (ven. Царские Колодцы) eli "kuninkaalliset kaivot". Vuonna 1869 saksalaiset yrittäjät Carl Heinrich von Siemens ja Ernst Werner von Siemens perustivat kylän lähelle öljynjalostamon, joka toimi ainakin 1870-luvun puoliväliin saakka.[2]

Neuvostohallinto muutti paikkakunnan nimen muotoon Tsiteltsqaro (georg. წითელწყარო, "punaiset lähteet") ja antoi sille kaupunginoikeudet vuonna 1963. Vuonna 1991 historiallinen nimi Dedoplistsqaro otettiin jälleen käyttöön. Khornabudžin keskiaikaisen linnoituksen rauniot sijaitsevat kaupungin lähistöllä.

Lähteet

  1. ↑ მოსახლეობის საყოველთაო აღწერა 2014 ნოემბერი 2014. საქართველოს სტატისტიკის ეროვნული სამსახური. Viitattu 7 ნოემბერი, 2016.
  2. ↑ Alexander Anatolyev: THE POWER OF PRODUCTIVE COOPERATION 2003. Oil of Russia, nro. 4. Arkistoitu 24.11.2022. Viitattu 10.8.2008.