Tässä artikkelissa tutkimme Demonstratiivipronomini:n vaikutusta nykyisessä kontekstissa. Demonstratiivipronomini on ollut keskustelun ja analyysin aiheena jo pitkään, ja sen relevanssi on edelleen voimassa nykyisessä skenaariossa. Vuosien varrella Demonstratiivipronomini on ollut ratkaisevassa roolissa useilla eri aloilla yhteiskunnasta talouteen, kulttuuriin ja politiikkaan. Tällä artikkelilla pyrimme käsittelemään Demonstratiivipronomini:n eri puolia ja tutkimaan sen vaikutusta ja kehitystä ajan myötä. Analysoimme sen alkuperästä nykytilanteeseen, kuinka Demonstratiivipronomini on muokannut ja edelleen muokkaa maailmaamme paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.
Demonstratiivipronominit (myös osoituspronominit eli osoitusasemot) ovat pronomineja, jotka viittaavat johonkin esineeseen tai asiaan. Suomen kielen demonstratiivipronominit ovat yksikössä tämä, tuo ja se, monikossa nämä, nuo ja ne. Puhekielessä ja murteissa persoonapronominit hän ja he korvataan yleensä demonstratiivipronomineilla se ja ne. Tämä ja nämä viittaavat puhujan ulottuvilla olevaan kohteeseen, tuo ja nuo olemassa, mutta ei ulottuvilla olevaan kohteeseen sekä se ja ne kohteeseen, joka ei ole läsnä tai vain kuulijan huomattavissa[1]. Monien kielten artikkelit ovat kehittyneet demonstratiivipronomineista.[2]
Demonstratiivipronominit taipuvat kaikissa sijoissa pääsanansa mukaan. Niitä on mahdollista käyttää joko yksin tai substantiivin yhteydessä.
Ruotsissa demonstratiivipronomineissa tämä ja tuo riippuu pääsanasta, valitaanko den vai det.