Diamagnetismi
Tämän päivän artikkelissa perehdymme Diamagnetismi:n kiehtovaan maailmaan. Perustamisestaan lähtien Diamagnetismi on ollut kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena, ja se on kiinnittänyt niiden huomion, jotka haluavat ymmärtää paremmin sen vivahteita ja monimutkaisuutta. Kautta historian Diamagnetismi on ollut lukemattomien keskustelujen, keskustelujen ja pohdiskelujen päähenkilö, ja se on aihe, joka kattaa monenlaisia näkökulmia ja lähestymistapoja. Kun tutkittavaa ja analysoitavaa on niin paljon, on selvää, että Diamagnetismi on edelleen ajankohtainen aihe, joka herättää kiinnostuksen niin tutkijoissa, harrastajissa kuin uteliaissakin. Tässä artikkelissa tutkimme Diamagnetismi:n kohokohtia, sukeltaen sen historiaan, kehitykseen ja sen vaikutuksiin yhteiskunnan eri osa-alueilla.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Diamagnetismi on kaikilla materiaaleilla esiintyvä magnetismin muoto, joka ilmenee vain, kun materiaaliin vaikuttaa ulkoinen magneettikenttä. Klassisessa fysiikassa ilmiön voidaan selittää johtuvan aineen elektronien liikeratojen muutoksesta ulkoisen magneettikentän vaikutuksesta. Diamagneettinen aine pyrkii hylkimään ulkoista magneettikenttää.
Ferromagneettisissa aineissa ja muilla tavoin magneettisissa aineissa diamagneettisuus on useita kertalukuja heikompi ilmiö kuin muiden magnetismin muotojen aiheuttama magneettinen vaste ulkoiseen magneettikenttään. Tästä syystä diamagneettisiksi sanotaankin vain niitä aineita, jotka eivät ole muilla tavoin magneettisia.
Diamagneettisten aineiden magneettinen suskeptibiliteetti on alle nollan ja suhteellinen permeabiliteetti μr alle yhden kaavan =μr-1 mukaisesti.
Esimerkiksi veden magneettinen suskeptibiliteetti = −9,05 × 10−6. Pyrolyyttinen hiili on erityisen voimakas diamagneetti ja yhdessä tasossa sen suskeptibiliteetti voi olla jopa = −400 × 10−6.
Suprajohteiden voidaan katsoa olevan täydellisiä diamagneetteja ( = −1), sillä ne eivät päästä ulkoista magneettikenttää sisälleen, kuten havaitaan Meissnerin ilmiössä. Suprajohteiden tapauksessa puhutaankin superdiamagnetismista.
| Materiaali | (*10-5) |
|---|---|
| Ammoniakki | –0,26 |
| Vismutti | –16,6 |
| Elohopea | –2,9 |
| Hopea | –2,6 |
| Hiili (timantti) | –2,1 |
| Hiili (grafiitti) | –1,6 |
| Lyijy | –1,8 |
| Natriumkloridi | –1,4 |
| Kupari | –1,0 |
| Vesi | –0,91 |
Aiheesta muualla
- Diamagneettinen levitaatio -sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) Videoita ja kuvia levitoivista diamagneeteista
- HyperPhysics: Magnetic Susceptibilities of Paramagnetic and Diamagnetic Materials at 20 °C (englanniksi)
