Nykyään Diktynna:stä on tullut yhä tärkeämpi keskustelunaihe yhteiskunnassamme. Ilmestymisestään lähtien Diktynna on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion synnyttäen ristiriitaisia mielipiteitä ja intohimoista keskustelua. Ajan myötä Diktynna on osoittanut merkityksensä eri aloilla politiikasta teknologiaan, kulttuuriin ja koulutukseen. Tässä artikkelissa tutkimme Diktynna:n tärkeimpiä näkökohtia ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämään sekä sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuudessa.
Diktynna (m.kreik. Δίκτυννα) eli Britomartis (Βριτόμαρτις) oli minolaisen uskonnon vuorten, villin luonnon ja metsästyksen jumalatar, joka muistutti monella tavalla myöhempää Artemista.[1][2]
Knossoksesta löydetyissä lineaari-B-tauluissa Diktynnan nimi esiintyy mahdollisesti muodossa pi-pi-tu-na.[2][3] Diktynna saattoi olla sama jumalatar kuin hieman vastaavanlainen minolainen jumalatar Potnia Theron, ”Eläinten valtiatar”, tai johdettu tästä.[2] Nimenä Diktynna viittaa mahdollisesti metsästyksessä käytettyihin verkkoihin.[4]
Antiikin aikana Diktynnan kultti jatkui erityisesti läntisellä Kreetalla. Rodopóksen niemimaalla sijainnut Diktynnan temppeli eli Diktynnaion oli antiikin aikana Kreetan merkittävin kulttipaikka.[1][2] Antiikin ajan kreetalaisessa mytologiassa Diktynna oli Zeuksen tytär. Hän syntyi Valkoisilla vuorilla Samarian rotkossa. Diktynna päätti pysyä neitsyenä. Kuningas Minos kuitenkin rakastui häneen. Hän joutui pakenemaan tätä ja hyppäsi mereen Diktynnaionin paikalla. Kalastajat poimivat hänet verkkoihinsa ja veivät hänet Aiginalle, missä häntä alettiin palvella jumalattarena. Näin hän sai verkkoihin viittaavan nimensä. Diktynnan kerrotaan paenneen myös Artemiin temppeliin, ja Artemiin tehneen hänestä kuolemattoman palkkiona neitsyydestä.[5]
Vähitellen Diktynna ja Britomartis yhdistettiin Artemiihin ja nimistä tuli tämän epiteettejä (Artemis Diktynna/Diktynnaia, Artemis Britomartis). Vaihtoehtoisesti Britomartis nähtiin myös yhtenä Artemiin seurueeseen kuuluneista nymfeistä.[6][7] Aiginalla Diktynnaa palvottiin antiikin aikana nimellä Afaia, manner-Kreikassa nimellä Potnia.[2]