Nykymaailmassa Dirty Pretty Things (elokuva) on aihe, joka on herättänyt paljon kiinnostusta ja keskustelua. Alkuperäistään nykypäivän merkityksellisyyteen asti Dirty Pretty Things (elokuva) on ollut eri alojen asiantuntijoiden tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena. Sen vaikutus yhteiskuntaan, kulttuuriin ja talouteen on ollut merkittävä ja sen vaikutus on levinnyt maailmanlaajuisesti. Tässä artikkelissa tutkimme Dirty Pretty Things (elokuva):n eri puolia sen kehityksestä ajan mittaan sen vaikutuksiin nykymaailmassa. Analysoimme sen merkitystä ja pohdimme sen merkitystä nykyisessä tilanteessa tavoitteenamme tarjota kattava ja päivitetty näkemys tästä aiheesta.
Dirty Pretty Things | |
---|---|
![]() |
|
Ohjaaja | Stephen Frears |
Käsikirjoittaja | Steven Knight |
Tuottaja |
Tracey Seaward Robert Jones |
Säveltäjä | Nathan Larson |
Kuvaaja | Chris Menges |
Leikkaaja | Mick Audsley |
Tuotantosuunnittelija | Hugo Luczyc-Wyhowski |
Pukusuunnittelija | Odile Dicks-Mireaux |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
Tuotantoyhtiö |
BBC Film CPL Productions |
Levittäjä | Miramax |
Ensi-ilta | 2002 |
Kesto | 99 min |
Alkuperäiskieli |
espanja ranska englanti somali |
Budjetti | XXXX |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Dirty Pretty Things (Dirty Pretty Things) on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut Stephen Frearsin ohjaama elokuva, joka kertoo maahanmuuttajista ja pimeästä työvoimasta.[1][2]
Lontoossa laittomasti työskentelevä nigerialainen lääkäri toimii päivisin taksikuskina ja öisin hotellin yöportierina. Hän asuu tilapäisesti hotellin siivoojan, turkkilaisen turvapaikanhakijan luona, ja kaksikko kiintyy vähitellen toisiinsa.[2]
Turun Sanomien Tapani Maskula valitti, että Stephen Frears on liian kiltti ja silotteleva ohjaaja näin ankaralle aiheelle. Tasapuolista kohtelua vaativat ihmisoikeusteemat tulevat hänestä silti esiin, vaikka kokonaisuus ei aina toimi. ”Ihmisyyttä kunnioittavilla asenteillaan Dirty Pretty Things edustaa hyväksyttäviä pyrkimyksiä normaalissa viihteen valtavirrassa ja siksi elokuvalle on valmis antamaan paljon anteeksi.” [2]