Dmitri Merežkovski

Tässä artikkelissa lähestymme Dmitri Merežkovski:tä eri näkökulmista, jotta voimme tarjota kattavan ja rikastuttavan näkemyksen tästä aiheesta tai hahmosta. Seuraavien linjojen mukaisesti tutkimme sen merkitystä nykypäivän yhteiskunnassa sekä sen vaikutuksia eri alueilla, kuten kulttuurissa, taloudessa, politiikassa ja jokapäiväisessä elämässä. Lisäksi perehdymme sen kehitykseen ajan myötä, sen historialliseen merkitykseen ja vaikutukseen eri yhteyksissä. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme antamaan syvemmän ja kriittisemmän ymmärryksen Dmitri Merežkovski:stä kannustaaksemme rakentavaa ja tietoista pohdintaa tästä aiheesta tai hahmosta.

Dmitri Merežkovski
Dmitri Merežkovski 1890-luvun valokuvassa.
Dmitri Merežkovski 1890-luvun valokuvassa.
Henkilötiedot
Syntynyt14. elokuuta 1865
Pietari
Kuollut9. joulukuuta 1941 (76 vuotta)
Pariisi
Kansalaisuus venäläinen
Ammatti kirjailija
Puoliso Zinaida Gippius
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Dmitri Sergejevitš Merežkovski (ven. Дми́трий Серге́евич Мережко́вский, 14. elokuuta (J: 2. elokuuta) 1865 Pietari – 9. joulukuuta 1941 Pariisi) oli venäläinen kirjailija. Hänen merkittävin teoksensa on trilogia Kristus ja Antikristus (1896–1905).[1][2]

Elämä

Dmitri Merežkovski syntyi aateliseen virkamiesperheeseen.[3] Hän valmistui Pietarin yliopiston historiallis-kielitieteellisestä osastosta[4] ja meni vuonna 1889 naimisiin runoilija Zinaida Gippiuksen kanssa.[3]

Aluksi Merežkovski kirjoitti runoja. 1890-luvulla hän oli symbolismin tunnetuimpia edustajia Venäjällä. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi laajoista uskonnollis-filosofisista romaaneistaan, jotka olivat suosittuja myös käännöksinä.[5] Historiallisten romaanien sarjan ”Kristus ja Antikristus” (Hristos i Antihrist) muodostavat kirjat ”Jumalien kuolema: Julianus Luopio” (Smert bogov: Julian Otstupnik, 1896), ”Ylösnousseet jumalat: Leonardo da Vinci” (Voskresšije bogi: Leonardo da Vintši, 1901) ja ”Antikristus: Pietari ja Aleksei” (Antihrist: Pjotr i Aleksei, 1905). Sen pääajatus on historian taitekohdissa ilmenevä Kristuksen ja Antikristuksen ikuinen taistelu.[1][2]

1900-luvun alussa Merežkovski ja Hippius perustivat uskonnollis-filosofisen seuran, jonka tarkoituksena oli levittää ”uutta uskonnollista tietoisuutta”. Vuoden 1905 vallankumoustapahtumien aiheuttama pettymys pakotti kirjailijan etsimään uusia aatteita lännestä. Lokakuun vallankumoukseen pariskunta suhtautui jyrkän kielteisesti. Vuonna 1919 Merežkovski ja Gippius pakenivat Varsovaan ja myöhemmin Pariisiin, jossa he perustivat ”Vihreä lamppu” -nimisen kirjallisuusfilosofisen yhdistyksen.[6] Lännessä Merežkovski jatkoi kirjallista työtään ja osallistui bolševismin vastaiseen toimintaan kannattaen jopa Hitleriä. Neuvostoliitossa hänen teoksiaan ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1986.[7]

Merežkovski julkaisi myös näytelmiä ja kirjallisuuskriittisiä esseitä. Hänen muihin teoksiinsa kuuluvat muun muassa Tolstoi i Dostojevski (1901), Smert Pavla I (1905), Aleksandr I (1911) ja Tšetyrnadsatoje dekabrja.[2]

Suomennettuja teoksia

  • Jumalien kuolema; Julianus Luopio. (Suom. Hugo T. Salonen) Jyväskylä: Gummerus, 1923–1924.
  • Ylösnousseet jumalat: Leonardo da Vinci. (Kaksi osaa. Suom. K. W. Järnefelt ja V. K. Trast) Helsinki: Otava, 1910–1911. Uusi painos kolmessa osassa: Helsinki: Ex libris, 1972.
  • Antikristus: Pietari Suuri ja hänen poikansa Aleksei: Historiallinen romaani Venäjän suuruuden ajoilta. (Kaksi osaa. Suom. A. A.) Jyväskylä: Gummerus, 1926.

Lähteet

  1. ↑ a b Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 17.2.2012. (venäjäksi)
  2. ↑ a b c Hakusana Merežkovski, Dmitri teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 15. osa, Pienhakusanat ja hakemisto: K–Pk, s. 374. Espoo: WSOY, 1982. ISBN 951-0-07254-0
  3. ↑ a b Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 492. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3 (venäjäksi)
  4. ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 16, s. 86. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1974. (venäjäksi)
  5. ↑ Kasack 1988. s. 492–494.
  6. ↑ Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 2, s. 47–50. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006995-6 (venäjäksi)
  7. ↑ Kasack 1988. s. 493.

Aiheesta muualla