Tänään haluamme käsitellä aihetta, joka on tullut erittäin tärkeäksi viime vuosina. Dolgaanit on ongelma, joka on kiinnittänyt yhteiskunnan huomion yleisesti, koska se vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme monin tavoin. On tärkeää ymmärtää tämä aihe perusteellisesti, koska sen vaikutus vaihtelee henkilökohtaisesta globaaliin tasoon. Tässä artikkelissa tutkimme Dolgaanit:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutusta eri yhteyksissä ja tarjoamme kattavan näkemyksen sen merkityksestä nykyään. Olemme varmoja, että alla olevista tiedoista on sinulle paljon hyötyä, kun ymmärrät Dolgaanit:n merkityksen ja laajuuden yhteiskunnassamme.
Dolgaanit | ||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Väkiluku | 7 300 | |||||||||
Merkittävät asuinalueet
|
||||||||||
Kielet | dolgaani, venäjä, jakuutti | |||||||||
Uskonnot | ortodoksisuus, šamanismi |
Dolgaanit ovat Venäjällä Krasnojarskin aluepiirin Taimyrin piirissä sekä Sahan tasavallan Anaabyrin uluusissa asuva turkkilaista dolgaanin kieltä puhuva kansa. Heillä on laissa tunnustettu Venäjän vähälukuisen alkuperäiskansan asema.[2]
Dolgaanien ydinaluetta ovat Taimyrin piirin itä- ja keskiosissa sijaitsevat Hatangan ja Dudinkan kunnat. Viimeisimmissä väestönlaskennoissa heitä on rekisteröity lisääntyvässä määrin myös Sahan tasavallassa. Vuonna 2002 Venäjällä laskettiin olevan 7 300 dolgaania,[3] joista 5 500 asui Taimyrilla ja 1 300 Sahassa.[4] Dolgaanin kielen puhujia oli 4 900 henkeä.[5] 93,1 % dolgaaneista osaa venäjää.[6] Sahan tasavallassa valtaosa dolgaaneista on rekisteröity jakuutin kielen puhujiksi.[7]
Dolgaanien historiallisen ytimen muodostavat nykyisen Sahan tasavallan alueella asuneet evenkiheimot, jotka 1600–1700-lukujen vaihteessa omaksuivat jakuutin kielen. Heihin on sekoittunut jakuutteja, enetsejä, nenetsejä ja Taimyrin venäläisiä kanta-asukkaita. Erillinen kansanryhmä dolgaaneista muodostui lopullisesti vasta 1900-luvun alussa.[8][9]
Perinteisiä elinkeinoja ovat poronhoito, metsästys ja kalastus. Nykyään harjoitetaan jonkin verran myös karjanhoitoa. 1800-luvun lopulle saakka dolgaanit muodostivat patrilineaarisia sukuyhteisöjä. Hatangan kylissä rakennettiin venäläismallisia pirttejä, tundralla asumuksena toimi siirrettävä tai pysyvä kota. Vaatetuksessa esiintyi runsaasti naapurikansoilta lainattuja piirteitä. Ruokavalion perustana oli raaka, jäinen tai keitetty poronliha, kala ja riista.[10]
Suullinen kansanperinne käsittää jakuuteilta lainattuja sankarirunoja ja venäläisperäisiä satuja. Kansantanssit ovat samanlaisia kuin evenkeillä. Koristetaide (kirjonta, helmityöt, luunleikkaus) on pitkälle kehittynyttä. Uskonnoltaan dolgaanit ovat etupäässä ortodokseja, mutta ovat säilyttäneet myös perinteisiä uskomuksia (luonnonvoimien ja henkien kunnioittaminen, šamanismi).[11]
Dolgaanin kieltä pidettiin aikaisemmin jakuutin murteena. Oma kirjakieli luotiin vasta 1970-luvun lopulla. Dolgaanikirjailijoista tunnetuin on naisrunoilija Ogdo Aksjonova.[12]