Tässä artikkelissa tutkimme Donald Regan:tä eri näkökulmista ja analysoimme sen vaikutusta eri yhteyksissä ja sen merkitystä nykyään. Donald Regan on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa ja herättänyt keskustelua ja kysymyksiä sen vaikutuksista. Näillä sivuilla tutkimme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä avataksemme tilaa pohdiskelulle ja oppimiselle Donald Regan:n ympärillä. Tämän artikkelin alkuperästä sen kehitykseen nyky-yhteiskunnassa pyritään tarjoamaan panoraamanäkemys, joka kutsuu pohtimaan ja kriittiseen analyysiin.
Donald Regan | |
---|---|
![]() Donald Regan noin vuonna 1982 |
|
Yhdysvaltain 66. valtiovarainministeri | |
Presidentti | Ronald Reagan |
Edeltäjä | G. William Miller |
Seuraaja | James Baker |
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Donald Thomas Regan |
Syntynyt | 21. joulukuuta 1918 Cambridge, Massachusetts |
Kuollut | 10. kesäkuuta 2003 (84 vuotta) Williamsburg, Virginia |
Puoliso | Ann George Buchanan (1942–2003) |
Tiedot | |
Puolue | Republikaanit |
![]() Nimikirjoitus |
|
|
Donald Thomas Regan (21. joulukuuta 1918 – 10. kesäkuuta 2003) oli Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin valtiovarainministeri 1981–1985 ja Valkoisen talon kansliapäällikkö 1985–1987. Regan kannatti Reaganin "Reaganomicsia", joka tarkoitti talouden elvyttämistä veronkevennyksillä. Hän vaihtoi asemaa James Bakerin kanssa 1985. Regan joutui eromaan 1987 oltuaan mukana Iran-Contra-skandaalissa ja riideltyään Nancy Reaganin kanssa.
Regan sai tutkinnon englannista Harvardissa ja meni edelleen opiskelemaan lakia, mikä jäi kesken hänen liittyessään toiseen maailmansotaan merijalkaväessä. Tyynellämerellä hän yleni everstiluutnantiksi.[1] Sodan jälkeen hän meni Merrill Lynchin palvelukseen 1946 ja kohosi sen toimitusjohtajaksi 1971, samana vuonna kun yhtiö meni pörssiin. Hän oli myös Securities Investor Protection Corporationin johdossa ja New Yorkin pörssin johtokunnan varapuhemies.
Regan paljasti muistelmissaan, että Nancy Reagan uskoi astrologiaan ja kysyi näiltä neuvoja, joiden mukaan presidentti valitsi esimerkiksi matkustuspäivänsä.[1]