Drinkki:n teema on erittäin ajankohtainen nyky-yhteiskunnassa, sillä se vaikuttaa merkittävästi jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Drinkki herättää laajaa kiinnostusta ja herättää jatkuvaa keskustelua talouteen kohdistuvasta vaikutuksestaan ihmisten emotionaaliseen terveyteen. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Drinkki:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen alkuperää, kehitystä ja mahdollisia ratkaisuja sen asettamiin haasteisiin vastaamiseksi. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan kattavan näkemyksen Drinkki:stä ja sen vaikutuksesta nykyiseen todellisuuteen, tarkoituksenamme kannustaa kriittistä ja rakentavaa pohdiskelua tästä aiheesta.
Drinkki (tunnetaan myös cocktailina tai koktailina eli kimarana) on alkoholipohjainen juomasekoitus.[1][2] Drinkkejä voi tehdä myös alkoholittomina. Alkoholittomasta drinkistä käytetään usein myös nimeä mocktail. Alkoholien lisäksi drinkkeihin käytetään usein alkoholittomia juomia kuten virvoitusjuomia ja mehuja. Usein ne ovat koristeellisia ja niiden maut ovat hyvin vaihtelevia.
Drinkkien historiasta löytyy monia eri tarinoita alkoholipohjaisten juomien kehittymisestä näyttäviksi juomasekoituksiksi. Erään tarinan mukaan cocktailit keksittiin Yhdysvaltojen kieltolain aikaan Los Angelesin salakapakoissa, joissa kehittyi tarve maustamalla ja koristelemalla viedä huomio kotipolttoisen viinan pahasta mausta. Kerrotaan myös, että joku asiakkaista olisi todennut juoman olevan ”korea kuin kukon pyrstö (kukko = cock, pyrstö = tail)”, ja näin olisi cocktail saanut nimensä.[3]
Drinkkien pohjana käytetään etenkin seuraavia alkoholijuomia:
Erilaisille drinkeille on erilaisia laseja:
Drinkkejä voidaan valmistaa kolmella eri tavalla, rakentamalla, ravistamalla tai sekoittamalla.
Kun drinkki rakennetaan, valmistetaan juoma suoraan tarjoiluastiaan kaataen ainesosat miedoimmasta vahvimpaan ja eniten sokeria sisältävästä vähiten sokeria sisältävään. Ensin siis sokeriliemet ja siirapit, sitten mehut, seuraavaksi liköörit ja viimeiseksi väkevät sokerittomat alkoholit. Tällä tavoin juoman mennessä pilalle tai kaatuessa siitä aiheutunut kustannus on mahdollisimman pieni. Samalla pystytään jo hieman ”esipesemään” muun muassa mittavälineet.
Drinkit ravistellaan yleensä silloin kun mukana on ainesosia jotka tavallisesti eivät sekoittuisi keskenään (esimerkiksi kerma, sokeri, siirapit ja jotkin hedelmämehuista). Ravistamisessa käytetään apuna cocktailravistinta eli shakeria, joka täytetään korkeintaan puoleen sen omasta tilavuudesta. Ravistuksen on myös määrä viilentää drinkkiä.
Sekoittamista käytetään yleensä silloin, kun mukana on helposti toisiinsa liukenevia ainesosia. Sekoitettaessa käytetään sekoitusastiaa sekä baarilusikkaa, ja sekoittamisen jälkeen sekoitus siirretään tarjoiluastiaan nopeasti, etteivät sulavat jäät aiheuta drinkin vesittymistä.
Ian Flemingin luoman salaisen agentin James Bondin lempijuoma, vodkamartini, toteutetaan oikeaoppisesti sekoittamalla, ei ravistamalla. Ravistettaessa Martineista tulee sameita. James Bond -elokuvissa Bond halusi kuitenkin aina vodkamartininsa ”ravistettuna, ei sekoitettuna”.