Tässä artikkelissa tutkimme täysin Eddie Lang:n kiehtovaa maailmaa ja sen vaikutusta moderniin yhteiskuntaan. Analysoimme sen alkuperästä nykyiseen kehitykseen, kuinka Eddie Lang on vaikuttanut ja muuttanut jokapäiväisen elämämme eri puolia. Lisäksi tutkimme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä, jotka ovat olemassa Eddie Lang:n ympärillä, sekä sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Tämän kirjoituksen aikana lähdemme tutkimus- ja pohdiskelumatkalle Eddie Lang:stä, tavoitteenamme ymmärtää paremmin sen merkitystä nykymaailmassa.
Eddie Lang | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 25. lokakuuta 1902 |
Kuollut | 26. maaliskuuta 1933 (30 vuotta) |
Muusikko | |
Taiteilijanimi | Blind Willie Dunn |
Aktiivisena | 1924–1933 |
Tyylilajit | Jazz |
Soittimet | kitara |
Levy-yhtiöt | Okeh |
|
Eddie Lang, oik. Salvatore Massaro (1902–1933) oli amerikanitalialainen kitaristi. Lang oli ensimmäinen tärkeä jazzkitaravaikuttaja ja hänen tyylillään oli suuri vaikutus myöhempiin tyylilajin kitaristeihin. Barney Kesselin mukaan Lang oli ensimmäinen, joka teki jazzkitaran soittamisesta taiteellista.[1]
Lang syntyi New Orleansissa ja vietti nuoruutensa Philadelphiassa. Hän tutustui Joe Venutiin koulussa ollessaan.[2] Hän opetteli viulunsoittoa 11 vuotta, mutta vaihtoi sitten kitaraan.[3] Hän soitti vuosina 1920–1923 Charlie Kerrin yhtyeessä. Hän esiintyi myös Bert Estlow’n yhtyeessä ja Red McKenzien Mound City Blues Blowersissa.[2]
Vuonna 1925 Lang ja Venuti muuttivat New Yorkiin.[2] Heistä tuli nopeasti kysyttyjä jazz- ja populaarimuusikoita ja he soittivat 1920- ja 1930-luvuilla useiden artistien kanssa. Lang nauhoitti Red Nicholsin Five Pennies -yhtyeen, Frankie Trumbauerin ja Bix Beiderbecken kanssa.[4] Venutin kanssa hän nauhoitti yli 70 kappaletta. Vuodesta 1928 lähtien Lang nauhoitti myös klassista materiaalia.[2]
Vuonna 1929 Lang ja Venuti liittyivät Paul Whitemanin yhtyeeseen ja esiintyivät tästä kertovassa elokuvassa King of Jazz. Lang soitti myös Louis Armstrongin, Jack Teagardenin ja Bing Crosbyn kanssa ja esiintyi blueskitaristi Lonnie Johnsonin kanssa salanimellä Blind Willie Dunn.[2][4] Langin nimivalinta (”sokea” Willie) viittasi siihen, että tuohon aikaan kukaan ei odottanut valkoisen muusikon osaavan soittaa bluesia.[1] Lang soitti myös triona Johnsonin ja King Oliverin kanssa.[5]
Lang kuoli vuonna 1933 New Yorkissa nielurisaleikkauksesta aiheutuneihin komplikaatioihin.[2]