Edgar Leslie

Ajan myötä Edgar Leslie:stä on tullut erittäin tärkeä aihe yhteiskunnassamme. Yhä useammat ihmiset etsivät tietoa Edgar Leslie:stä joko henkilökohtaisesta kiinnostuksesta tai tarpeesta olla tietoisia alan viimeisimmästä kehityksestä. Edgar Leslie on ollut lukuisten tutkimusten ja tutkimusten kohteena, jotka ovat tuottaneet yllättäviä tuloksia, jotka ovat herättäneet kiinnostusta niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin keskuudessa. Tässä artikkelissa tutkimme Edgar Leslie:een liittyviä eri näkökohtia, sen vaikutuksia elämäämme ja sen tärkeää roolia eri alueilla.

Edgar Leslie (31. joulukuuta 1885 Stamford, Connecticut – 22. tammikuuta 1976 New York, New York)[1] oli yhdysvaltalainen lauluntekijä. Hän varttui New Yorkissa ja kävi koulua Cooper Unionissa.[2] Hänen kenties tunnetuin työnsä on "Moon Over Miami".[1]

Leslien ensimmäinen laulu, "Lonesome", julkaistiin vuonna 1909, ja siitä tuli välitön hitti. Haydn Quartetin levyttämänä se nousi listakolmoseksi ja sitten Byron G. Harlanin levyttämänä kuudenneksi. Leslie jatkoi hittien kirjoittamista ja tuottamista vaudevillea varten, merkittävimmin Nat Willsille, Julian Roselle, Belle Bakerille, Lew Dockstaderille, James Bartonille ja Joe Welchille.[2]

Leslie perusti 1920-luvulla oman kustantamonsa, ja vuonna 1927 hän matkusti Englantiin, jossa alkoi yhteistyö säveltäjä Horatio Nichollsin (Lawrence Wrightin pseudonyymi) kanssa. Yhteistyöstä syntyivät sellaiset kappaleet kuin "Among My Souvenirs" (Connie Francisin hitti), "Mistakes" (Vera Lynnin hitti) ja "Shepherd of the Hills" (Jack Hylton Orchestran hitti). Leslie jatkoi hittien tuottamista Yhdysvalloissa 1930–1940-luvuilla. Hän oli aikansa tuotteliaimpia säveltäjiä ja sanoittajia.[2]

Kirjoittajia, joiden kanssa Leslie teki yhteistyötä, olivat muiden muassa Irving Berlin, Joe Burke, Fred Ahlert, James Monaco, Walter Donaldson, Archie Gottler, Maurie Abrams, Joe Young, Harry Warren, Pete Wendling, George Meyer ja Ray Goetz.[2]

Leslie oli ASCAP:n alkuperäisjäsen ja toimi sen johtajana vuosina 1931–1941, sitten uudelleen 1947–1953. Hänet otettiin Songwriters Hall of Fameen vuonna 1972.[2]

Lähteet