Edmund Randolph

Edmund Randolph:n ongelma on erittäin ajankohtainen ongelma nykyään, koska se vaikuttaa monenlaisiin ihmisiin eri yhteyksissä. Kautta historian Edmund Randolph on ollut keskustelun ja kiistan kohteena, ja sen vaikutus ulottuu useille yhteiskunnan alueille. Tästä syystä on olennaista analysoida yksityiskohtaisesti Edmund Randolph:n eri puolia sen alkuperästä nykyiseen tilanteeseen, jotta sen vaikutukset ymmärretään täysin ja mahdollisia ratkaisuja löydetään. Tässä artikkelissa käsittelemme Edmund Randolph:een liittyviä eri näkökohtia ja tarjoamme kattavan ja kattavan näkemyksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.

Edmund Randolph
Yhdysvaltain 2. ulkoministeri
2. tammikuuta 1794 – 20. elokuuta 1795
Presidentti	George Washington
Edeltäjä	Thomas Jefferson
Seuraaja	Timothy Pickering
Yhdysvaltain 1. oikeusministeri
26. syyskuuta 1789 – 26. tammikuuta 1794
Presidentti	George Washington
Edeltäjä	Virka perustettu
Seuraaja	William Bradford
Virginian 7. kuvernööri
1. joulukuuta 1786 – 1. joulukuuta 1788
Edeltäjä	Patrick Henry
Seuraaja	Beverley Randolph
Henkilötiedot
Syntynyt	10. elokuuta 1753 Williamsburg, Virginia, Brittiläinen Amerikka
Kuollut	12. syyskuuta 1813 (60 vuotta) Clarkin piirikunta, Virginia, Yhdysvallat
Ammatti	asianajaja, poliitikko
Puoliso	Elizabeth Nicholas
Tiedot
Puolue	federalistit
Uskonto	episkopaalinen
Nimikirjoitus
Infobox OK

Edmund Jennings Randolph (10. elokuuta 1753 Williamsburg – 12. syyskuuta 1813 Clarkin piirikunta) oli Yhdysvaltain ulkoministeri vuosina 1794–1795.^[1]

Randolph valittiin vuonna 1786 Virginian osavaltion kuvernööriksi ja 1789 presidentti George Washington nimitti hänet oikeusministerikseen. Thomas Jeffersonin erottua ulkoministerin tehtävistä, Washington nimitti Randolphin hänen seuraajakseen. Erottuaan 1795 hän palasi Virginiaan toimiakseen lakimiehenä. Randolph toimi puolustusasianajajana Aaron Burrin maanpetosoikeudenkäynnissä.^[1][2]

Lähteet

1. ↑ ^{a b} Edmund Jennings Randolph Encyclopædia Britannica. Viitattu 14.7.2019. (englanniksi)
2. ↑ Biographies of the Secretaries of State: Edmund Jennings Randolph (1753–1813) Office of the Historian. Viitattu 14.7.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edmund Randolph Wikimedia Commonsissa

n k m Yhdysvaltain ulkoministerit Jefferson Randolph Pickering Marshall Madison Smith Monroe Adams Clay Van Buren Livingston McLane Forsyth Webster Upshur Calhoun Buchanan Clayton Webster Everett Marcy Cass Black Seward Washburne Fish Evarts Blaine Frelinghuysen Bayard Blaine Foster Gresham Olney Sherman Day Hay Root Bacon Knox Bryan Lansing Colby Hughes Kellogg Stimson Hull Stettinius Byrnes Marshall Acheson Dulles Herter Rusk Rogers Kissinger Vance Muskie Haig Shultz Baker Eagleburger Christopher Albright Powell Rice Clinton Kerry Tillerson Pompeo Blinken

n k m Yhdysvaltain oikeusministerit Randolph Bradford Lee Lincoln Breckinridge Rodney Pinkney Rush Wirt Berrien Taney Butler Grundy Gilpin Crittenden Legaré Nelson Mason Clifford Toucey Johnson Crittenden Cushing Black Stanton Bates Speed Stanbery Evarts Hoar Akerman Williams Pierrepoint Taft Devens MacVeagh Brewster A. Garland Miller Olney Harmon McKenna Griggs Knox Moody Bonaparte Wickersham McReynolds Gregory Palmer Daugherty Stone Sargent W. D. Mitchell Cummings Murphy Jackson Biddle T. C. Clark McGrath McGranery Brownell Rogers Kennedy Katzenbach R. Clark J. N. Mitchell Kleindienst Saxbe Levi Bell Civiletti Smith Meese Thornburgh Barr Reno Ashcroft Gonzales Mukasey Holder Lynch Sessions Barr M. Garland

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Saksa Israel Yhdysvallat Alankomaat Henkilöt US Congress Muut NARA SNAC IdRef

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.