Eero Rislakki

Nykymaailmassa Eero Rislakki on ottanut perustavanlaatuisen roolin yhteiskunnassa. Olipa kyseessä keskustelun aihe, tärkeän tapahtuman päähenkilö tai tietyn alueen edustaja, Eero Rislakki on kiinnittänyt ihmisten huomion ympäri maailmaa. Populaarikulttuurin vaikutuksesta politiikkaan Eero Rislakki on osoittautunut relevantiksi aiheeksi, joka ansaitsee analysoinnin ja keskustelun. Tässä artikkelissa perehdymme Eero Rislakki:n maailmaan ja tutkimme sen merkitystä ja vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin.

Eero Rislakki
Rislakin suunnittelema Hangö Udds Segelsällskapin palkintomaljakko, Mäntyharjun lasitehdas 1971.

Eero Ensio Rislakki (25. kesäkuuta 1924 Helsinki – 7. kesäkuuta 2017 Helsingborg, Ruotsi[1]) oli suomalainen teollinen muotoilija.

Rislakki suunnitteli muun muassa Helkaman Jopo-polkupyörään heijastimen, irrotettavan etulampun ja värit[2], Tikkurilan kirkon ehtoollisvälineistön[3], vesikalusteita OSY:lle, heijastimia Talmulle, silmälasikehyksiä Instrumentariumille,[4] ilmastointilaitteitten kotelointeja Fläkt Woodsille ja koruja Kalevala Korulle. Hänet nimitettiin Teolliset Muotoilijat TKOn kunniajäseneksi 1996, ja hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 2005. Hän asui myöhempinä vuosinaan Ruotsissa mutta vieraili Suomessa kesäisin. Rislakki toimi Sauvossa asuessaan kunnanvaltuustossa ja kulttuuri- ja elinkeinolautakunnissa. Hän kuului myös Valtion taideteolliseen toimikuntaan ja Turun ja Porin läänin taidetoimikuntaan.[5]

Eero Rislakin isä oli kirjailija ja toimittaja Ensio Rislakki, hänkin Pro Finlandia -palkittu.[6]

Lähteet

  1. ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 21.6.2017 s, B 11.
  2. ↑ Kertokaa alkuperäisen Jopo-pyörän tarina! (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Kuortaneen savukvartsi koristaa ehtoollisvälineitä
  4. ↑ Hannele Nyman & Tuula Poutasuo: Muovikirja, Arkitavaraa ja designesineitä, s. 149. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29132-3
  5. ↑ Veli-Matti Henttonen: Eero Rislakki on työtä harrastava eläkeläinen. Salon Seudun Sanomat, 20.6.2004 (Arkistoitu versio).
  6. ↑ Rita Taskinen (toim.): Suomalainen design : kuka kukin on. Helsinki: Ornamo, 1992. ISBN 952-9748-04-3