Eero Tuomikoski

Eero Tuomikoski on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua viime vuosina. Tämä aihe, joka tunnetaan merkityksestään yhteiskunnan eri osa-alueilla, on herättänyt asiantuntijoiden ja sen vaikutusten ymmärtämisestä kiinnostuneiden ihmisten huomion. Kun perehdyt Eero Tuomikoski:een, esiin tulee uusia näkökulmia ja kysymyksiä, jotka kutsuvat sinut tutkimaan sen monia puolia. Tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan kattavan näkemyksen Eero Tuomikoski:stä ja käsittelee kaikkea sen alkuperästä sen nykyisiin vaikutuksiin. Yksityiskohtaisen analyysin ja rikastuttavien pohdiskelujen avulla sen on tarkoitus tarjota lukijalle laajempi ja rikastuttavampi katsaus Eero Tuomikoski:een.

Eero Tuomikoski (20. joulukuuta 1935 Oulu – 14. helmikuuta 2009 Helsinki[1]) oli suomalainen elokuvantekijä ja elokuvakriitikko. 1960-luvulla hän kirjoitti elokuva-arvosteluja Kauppalehteen. Hän toimi vuonna 1968 perustetun Filmihullun ensimmäisenä päätoimittajana. Tuomikoski ohjasi useita dokumenttielokuvia Yleisradiolle, kuten Elämän kevät (osat 1–4), Se minun töistäni – näyttelijä Matti Pellonpää (1984) ja Pääosassa Jouko Turkka (1985). Hän myös ohjasi pitkän näytelmäelokuvan Suvi (1981) ja näytteli useissa muiden ohjaajien elokuvissa, kuten Jackpot 2 (1981, ohjaus Mika Kaurismäki), Jon (1983, ohjaus Jaakko Pyhälä), Apinan vuosi (1983, ohjaus Janne Kuusi) ja Viimeiset rotannahat (1985, ohjaus Anssi Mänttäri).

Elämän kevät (1977) toi Tuomikoskelle elokuvataiteen valtionpalkinnon.[2]

Lähteet

  1. ↑ Elokuvakriitikko, ohjaaja Eero Tuomikoski. Helsingin Sanomat, 23.2.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.12.2009.
  2. ↑ ”Palkittuja ohjelmia”, Vuosikirja 1977–1978, s. 86. Yleisradio, 1978. Teoksen verkkoversio (PDF).

Kirjallisuutta

  • Makkonen, Velipekka: ”Impressionisti elokuvakriitikkona”. Filmihullu 5–6/2008.
  • Moilanen, Harri: ”Suunnittelu ja ohjaus Eero Tuomikoski”. Filmihullu 6/1984.

Aiheesta muualla