Tässä artikkelissa käsitellään aihetta Eero Vilevaara, joka on herättänyt suurta kiinnostusta nyky-yhteiskunnassa. Kautta historian Eero Vilevaara on ollut keskustelun ja analyysin aiheena, mikä on herättänyt tutkijoiden, akateemikkojen ja yleensä ihmisten uteliaisuutta. Alkuperäistään nykypäivään Eero Vilevaara on ollut tärkeä rooli jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla, ja se on vaikuttanut tapaan, jolla havaitsemme ympäröivän maailman. Tämän artikkelin avulla pyrimme tutkimaan Eero Vilevaara:n eri puolia ja tutkimaan sen vaikutuksia eri alueilla ja sen merkitystä nykyään.
Eero Kalevi Vilevaara (14. elokuuta 1928 Kiikala – 14. marraskuuta 2004 Hyvinkää[1]) oli suomalainen pesäpalloilija. Pelipaikaltaan hän oli polttaja.
Vilevaara pelasi pesäpallon SM-sarjassa vuosina 1950–1959, 1961 ja 1963[2]. Hän edusti urallaan Loimaan Palloilijoita, Pallo-Tovereita, Ypäjän Yllätystä, Vimpelin Vetoa ja Hyvinkään Tahkoa. Vedon joukkueessa hän saavutti SM-pronssia 1958 ja SM-hopeaa 1959. Hän oli Pesäpalloliiton (PPL) joukkueen vaihtopelaaja Helsingin 1952 olympialaisissa pelatussa pesäpallon näytösottelussa. Itä–Länsi-ottelussa hän pelasi seitsemän kertaa.
Pesäpallouransa jälkeen Vilevaara oli mestariluokan keilaaja, ja curlingissa hän voitti Suomen mestaruuden ja toimi Suomen joukkueenjohtajana MM- ja EM-kisoissa. Hän kilpaili myös golfissa ja toimi Finnish Golf Finland -lehden päätoimittajana.
Vilevaara valmistui maisteriksi Turun yliopistosta 1954. Hän toimi mm. Vimpelin yhteiskoulun historian opettajana[3] ja Hyvinkään Iltalukion rehtorina. Vilevaara oli Hyvinkään kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1968–1972. Hänen veljensä Esko Vilevaara oli myös pesäpalloilija.