Nykymaailmassa Eeva Tapio on erittäin ajankohtainen aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Syntymisestään lähtien se on vaikuttanut tapaan, jolla ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, tapaan, jolla tiettyjä toimintoja suoritetaan, tai tapaan, jolla maailma nähdään. Eeva Tapio on herättänyt kiistaa, on ollut tutkimusten keskipiste ja muuttanut monien keskustelujen kulkua. Tässä artikkelissa tutkimme Eeva Tapio:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutusta yhteiskuntaan ja pohdimme sen merkitystä nykymaailmassa.
Eeva Tapio (o.s. Relander; 10. lokakuuta 1927 Viipuri – 25. maaliskuuta 2019 Helsinki[1]) oli suomalainen kasvitieteilijä ja professori.[2] Hän oli Helsingin yliopiston kasvipatologian professori 1973–1991. Hän tutki koriste- ja marjakasvien sienitauteja, palko- ja koristekasvien virustauteja sekä kasvitautien biologista torjuntaa.[3] Hän oli kasvipatologian dosentti 1970–1973 ja uudelleen professuurinsa jälkeen 1991–1995.[4] Hän oli vuodesta 1982 Suomalaisen tiedeakatemian jäsen.[5]
Eeva Tapio kirjoitti ylioppilaaksi Kotkan tyttölyseosta vuonna 1945, valmistui Helsingin yliopistosta agronomiksi vuonna 1950 pääaineenaan kasvinviljelytiede, maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi vuonna 1955 ja lisensiaatiksi vuonna 1965 sekä väitteli tohtoriksi vuonna 1970. Hän työskenteli Maatalouden tutkimuskeskuksessa nuorempana tutkijana vuosina 1955–1963, virkaatekevänä vanhempana tutkijana vuosina 1963–1965 ja vanhempana tutkijana vuosina 1965–1973.[6]
Eeva Tapio kutsuttiin Kasvinsuojeluseuran ja Maatalousylioppilaiden järjestön Sampsan kunniajäseneksi vuonna 1987 sekä Suomalaisen tiedeakatemian kunniajäseneksi vuonna 2009.[6]
Tapion isä oli lääkintöneuvos Tauno Relander.[7] Hänen puolisonsa vuodesta 1953 oli agronomi, maanviljelysneuvos Pekka Tapio (1927–2020).[6][8]