Einar Böök

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Einar Böök:n jännittävään maailmaan. Alkuperäistään nykypäivään Einar Böök:llä on ollut keskeinen rooli yhteiskunnassa, ja se on vaikuttanut sekä henkilökohtaisella että globaalilla tasolla. Vuosien varrella Einar Böök on kehittynyt ja sopeutunut nykymaailman muutoksiin ja pysynyt ajantasalla eri alueilla. Tämän artikkelin kautta tutkimme Einar Böök:n tärkeimpiä näkökohtia, analysoimme sen vaikutusta eri yhteyksissä ja sen merkitystä nykyään. Älä missaa tätä täydellistä Einar Böök-opasta!

Einar Böök
Suomen sosiaaliministeri
Cajanderin II hallitus
18.1.1924–31.5.1924
Edeltäjä Oskari Mantere
Seuraaja Niilo Liakka
Henkilötiedot
Syntynyt10. marraskuuta 1874
Helsinki
Kuollut2. tammikuuta 1957 (82 vuotta)
Helsinki
Puoliso Hilja Maria Böök o.s. Ahomäki
Lapset Eero Böök, Tauno Pyökki

Emil Einar Böök (10. marraskuuta 1874 Helsinki – 2. tammikuuta 1957 Helsinki) oli suomalainen sosiaalipoliitikan kehittäjä.[1]

Einar Böökin vanhemmat olivat yliopettaja, dosentti ja professori Emil Böök ja Eugeni Charlotta Amalia Augusta Paldani. Hän pääsi ylioppilaaksi 1892 Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1895, filosofian maisteriksi 1897 ja molempien oikeuksien kandidaatiksi 1902. Böök opiskeli lisäksi oikeus- ja taloushistoriaa Münchenin yliopistossa Saksassa.[1][2]

Böök oli aluksi kuusi vuotta asianajajana. Hän toimi muun muassa Helsingin kaupungin työasiain ja sosiaalilautakunnan sihteerinä 1907–1917, kunnallisen keskustoimiston johtajana 1917, sosiaalihallituksen ylitirehtöörinä 1918–1922 ja sosiaalihallituksen lakkauttamisen jälkeen sosiaaliministeriön työ- ja huoltoasiain osaston, sittemmin huoltoasiainosaston osastopäällikkönä ja esittelijäneuvoksena 1923–1942. Lisäksi Einar Böök toimi Yhteiskunnallisen korkeakoulun eli nykyisen Tampereen yliopiston opettajana vuosina 1942–1946.[2][1]

Böök oli sosiaaliministerinä Cajanderin II hallituksessa 1924. Virkamieshallituksessa hän ei edustanut mitään puoluetta vaan oli muodollisesti ammattiministeri, vaikka olikin Kansallisen edistyspuolueen jäsen. [1]

Keskeisiltä osiltaan Böökin ansiona pidetään Suomessa 1930-luvulla toteutettua laajaa sosiaalilainsäädäntöä, joka saattoi Suomen sosiaalihuollon muuhun Eurooppaan verrattuna ajanmukaiselle tasolle. Böök edusti Suomea lukuisissa asunto- ja työttömyyskongresseissa. Hän käsitteli kirjoituksissaan asuntopoliittisia kysymyksiä, tontinvuokrauspolitiikkaa ja muita kysymyksiä sekä erityisjulkaisuissa että aikakauskirjoissa ja sanomalehtien palstoilla.[2]

Böökin isä Emil Böök oli tunnettu kasvatustieteilijä ja Helsingfors lyceumin eli "Böökin lyseon" pitkäaikainen rehtori. Böökin ja tämän puolison Hilja Maria Ahomäen poika Eero Böök oli yksi Suomen menestyksekkäimmistä shakinpelaajista ja shakin ensimmäinen suomalainen kansainvälinen mestari. Toinen poika, vänrikki Tauno Pyökki (1914–1939) kaatui talvisodassa Summassa.[3]

Teoksia

  • Böök, Einar: Arbetslösheten i Helsingfors och kommunens åtgärder för dess bekämpande 1903–1909. Määritä julkaisija!
  • Böök, Einar: Työväenopetus Suomessa, sen ohjelma ja järjestäminen. Määritä julkaisija!
  • Böök, Einar: Asuntokysymys Suomessa. Määritä julkaisija!
  • Böök, Einar: Työsopimus ja työehtosopimus. Määritä julkaisija!
  • Böök, Einar: Edistyksen uralta : kirjoitelmia ja esitelmiä. Määritä julkaisija!
  • Böök, Einar: Suomen huolto-oikeus. Määritä julkaisija!

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
  2. ↑ a b c Henkilötietoja, Aamulehti, 09.11.1924, nro 261, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 09.11.2024
  3. ↑ Isänmaan puolesta. Talvisodassa 1939-1940 kaatuneiden upseereiden elämäkerrasto, s. 424-425. WSOY, 1949.
Edeltäjä:
Oskari Mantere 		Suomen sosiaaliministeri
1924 		Seuraaja:
Niilo Liakka