Nykyään Eino Hosia on teema, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion kaikkialla maailmassa. Eino Hosia on herättänyt jatkuvaa keskustelua ja herättänyt kiinnostusta tutkijoissa, asiantuntijoissa ja tavallisissa ihmisissä riippumatta siitä, onko sen merkitys nyky-yhteiskunnassa, sen vaikutus ihmisten elämään tai roolinsa historiassa. Tässä artikkelissa tutkimme Eino Hosia:n aihetta perusteellisesti ja analysoimme sen eri puolia, sen vaikutuksia yhteiskunnassa ja sen merkitystä nykymaailmassa. Rikastuttavan ja yksityiskohtaisen lähestymistavan avulla pyrimme ymmärtämään paremmin, mitä Eino Hosia on, miksi se on tärkeä ja miten se vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme.
Eino Hosia | |
---|---|
Eino Johannes Hosia | |
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 4. marraskuuta 1905 Punkalaidun |
Kuollut | 19. kesäkuuta 1941 (35 vuotta) Joutseno |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | suomi |
Aikakausi | 1937–1941 |
Tyylilajit | novellit, kertomukset, pakinat, romaanit |
Aiheet | maatalousyhteiskunnan marginaaliryhmät, sotakokemukset |
Esikoisteos | Kypsynyttä viljaa (1937) |
Pääteokset | Tuliholvin alla (1940) |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Eino Johannes Hosia (14. marraskuuta 1905 Punkalaidun – 19. heinäkuuta 1941 Joutseno)[1] oli suomalainen kirjailija, jonka ura katkesi ennenaikaisesti kaatumiseen jatkosodan alussa.
Hosian vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Vihtori Hosia ja Karoliina Vilhelmiina Yli-Uotila ja puoliso vuodesta 1939 Auvo Marjatta Ripsaluoma.[1] Punkalaitumen Korpi-Hosian -tilalta kotoisin ollut Hosia aikoi ensin taiteilijaksi, mutta teini-iässä kirjoittaminen vei voiton. Hosia toimi lyhyitä aikoja sanomalehtimiehenä muun muassa Satakunnan Kansassa, mutta oli vapaa kirjailija vuodesta 1932.[1] Hän opiskeli Oriveden kansankorkeakoulussa ja Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa, mutta teki myös siinä sivussa maa- ja metsätöitä kotitilallaan, jota hänen Jaakko-veljensä isännöi. Hosia muutti vaimonsa kanssa maaliskuussa 1941 Helsingistä Peipohjaan, jossa hän alkoi valmistella suurta Satakunta-eepostaan. Peipohjassa syntyi myös hänen Jaakko-poikansa, myöhemmin taidemaalari Jaakko Hosia. Satakunta-eepos jäi lopullisesti kesken, kun jatkosota alkoi. Siihen Hosia osallistui Helsingissä muodostetussa JR26:ssa eli Ässärykmentissä, koska hän ei halunnut liittyä tiedotuskomppaniaan tk-mieheksi. Alikersantti Hosia kaatui rykmentin ensimmäisissä taisteluissa Joutsenossa tiedustelutehtävän aikana, kun venäläisen tarkka-ampujan luoti osui häntä päähän.
Hosia julkaisi ensin yksittäisiä novelleja, kertomuksia ja pakinoita ja lopulta pitkän ponnistelun jälkeen esikoisromaaninsa Kypsynyttä viljaa (1937). Teoksissaan Hosia kuvasi kotiseutuaan ja myös silloisen maatalousyhteiskunnan marginaaliryhmiä – köyhiä, sairaita ja vaivaisia. Romaanissaan Tulipunaiset ratsastajat (1938) hän tarkasteli tositapahtumiin perustuen Huittisten seudulla toiminutta kartanolaisten uskonlahkoa.Otettuaan osaa talvisotaan Hosia julkaisi pääteoksensa Tuliholvin alla (1940), joka perustui hänen omiin sotakokemuksiinsa Taipaleella ja Vuosalmella. Romaani oli omistettu Hosian Summassa kadonneelle Jaakko-veljelle. Kirjasta ilmestyi uusi painos marraskuussa 2005 Hosian syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Uudessa painoksessa on mukana luku vangitun venäläisen luutnantin Andrei Nitshikovin päiväkirjasta, josta ilmenee puna-armeijan kehno johto ja summittainen strategia. Tätä lukua ei otettu mukaan vuonna 1940 ilmestyneeseen kirjan ensimmäiseen painokseen sen silloisen poliittisen arkaluontoisuuden takia.