Tässä artikkelissa tutkimme Eino Kauppinen:n aihetta eri näkökulmista ja tavoitteenamme on tarjota kattava näkemys sen tärkeydestä, vaikutuksista ja merkityksestä nykyään. Yksityiskohtaisen ja tarkan analyysin avulla tutkimme Eino Kauppinen:een liittyviä eri näkökohtia ja käsittelemme sekä sen alkuperää että sen kehitystä ajan myötä. Samoin perehdymme Eino Kauppinen:n käytännön ja teoreettisiin vaikutuksiin eri yhteyksissä sekä sen vaikutuksiin yhteiskuntaan ja jokapäiväiseen elämään. Kriittisellä ja reflektoivalla lähestymistavalla tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan rikastuttavan ja syvällisen katsauksen Eino Kauppinen:een tarjoamalla tietoa ja näkökulmia, jotka kutsuvat pohdiskelemaan ja keskusteluun.
Eino Ilmari Kauppi (sukunimi vuosina 1920–1988 Kauppinen; 26. helmikuuta 1910 Helsinki – 1. kesäkuuta 2001 Espoo) oli suomalainen professori ja kirjallisuudentutkija.
Kauppisen vanhemmat olivat rautatieläinen Matti Kauppinen ja Ida Vilhelmiina Aaronintytär Koskela. Hän pääsi ylioppilaaksi 1930 Helsingin suomalaisesta yksityislyseosta ja suoritti Helsingin yliopistossa filosofian kandidaatin tutkinnon 1940, sai maisterin arvon 1943 sekä valmistui lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1952.
Kauppinen oli Kustannusliike Suomen kauppa ja teollisuus Oy:n (Sininen Kirja Oy) palveluksessa 1938–1939 ja Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n palveluksessa 1940–1941. Sodan aikana hän oli työssä valtion tiedoituslaitoksessa 1941–1945 ja sodan jälkeen Kauppinen toimi kustannusliike Otavan kustannusvirkailijana 1946–1967. Hän oli yhteiskunnallsessa korkeakoulussa ja sittemmin Tampereen yliopistossa kirjallisuudenhistorian vt. professorina 1953–1957, sanomalehtiopin dosenttina 1954, sanomalehtiopin vt. professorina 1954–1955 ja 1959 sekä kotimaisen kirjallisuuden vt. professorina 1965–1967 ja professorina 1967.
Kauppinen oli Aleksis Kiven seuran sihteeri ja johtokunnan jäsen 1943–1949, Pentti Haanpään seuran johtokunnan jäsen vuodesta 1956 ja valtion kirjallisuuslautakunnan jäsen 1957–1959.
Kauppinen tutki erityisesti Aleksis Kiven ja Pentti Haanpään elämää ja tuotantoa.