Ekumeeninen liike
Ekumeeninen liike-ongelma on kiinnittänyt monien huomion viime aikoina. Sen merkitys ja vaikutus jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin tekee siitä laajan kiinnostuksen kohteen. Alkuperäistään tuleviin vaikutuksiinsa Ekumeeninen liike on synnyttänyt keskusteluja, keskusteluja ja analyyseja eri aloilla. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti kaikkia Ekumeeninen liike:een liittyviä näkökohtia, analysoimme sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan ja pohdimme sen mahdollista kehitystä tulevaisuudessa. Liity kanssamme tälle löytö- ja tiedustelumatkalle Ekumeeninen liike:n ympärillä.
 |
Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Ekumenia kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. |
Ekumeeninen liike on kristittyjen parissa toimiva maailmanlaajuinen suuntaus, joka pyrkii edistämään kristillisten kirkkokuntien ja yhteisöjen yhteyttä ja maailmanlaajan kirkon näkyvää ykseyttä. Sana ekumeeninen juontuu kreikankielisestä sanasta oikū´menos, joka merkitsee asuttua maailmaa. Sanalla on kirkollisessa kielenkäytössä alettu tarkoittaa ’koko kristikuntaa koskevaa’, sellaista toimintaa, joka ajaa kirkkojen välisen yhteyden asiaa.
Kirkon keskeisimmät ekumeeniset ongelmat liittyvät kasteen, ehtoollisen ja kirkollisen viran erilaisiin tulkintoihin, eivät niinkään kirkkojen hallinnollisiin kysymyksiin.[1]
Historiaa
Kristuksen kirkko oli lähes 1000 vuoden ajan muodollisesti yhtenäinen. Sen jälkeen se on hajaantunut opillisten erimielisyyksien vuoksi useisiin eri suuntauksiin ja nämä suuntauksetkin usein vielä edelleen.
Kirkkokuntien yhdistäjä
Yhteyspyrkimyksiä varten on perustettu 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella muun muassa seuraavat järjestöt:
- 1804 Britannian ja ulkomaiden raamattuseura
- 1846 Evankelinen Allianssi
- 1855 NMKY:n maailmanliitto
- 1889 Kristillinen liitto kansainvälisen sovinnon edistämiseksi (Christian Union for Promoting International Concord)
- 1895 Kristillinen Ylioppilasliitto
- 1910 Britannian ja Saksan kirkkojen liittoneuvostot (Associated Councils of Churches in the British and German Empires for Fostering Friendly Relations between the Two Peoples)
- 1911 Yhdysvaltain kirkkojen liittoneuvosto (Federal Council of the Churches of Christ in America)
- 1914 Kirkollinen rauhanliitto (Church Peace Union), jossa protestantit, roomalaiskatoliset ja juutalaiset olivat edustettuina.
- 1921 Kansainvälinen Lähetysneuvosto (International Missionary Council)
Edellä mainitut järjestöt raivasivat eräänlaisina edelläkävijäliikkeinä tietä kirkkojen väliselle yhteisymmärrykselle. Kirkkojen Maailmanneuvoston juurina olivat varsinaisesti seuraavat kolme syntynyttä liikettä:
- 1914 muodostettu yleismaailmallinen kirkkojen rauhanliitto (World Alliance for Promoting International Friendship through the Churches), jolla oli päämajansa Genèvessä ja kansallinen toimikuntansa myös Suomessa ja joka oli 1920-luvun varsinainen ekumeeninen liike.
- 1925 Tukholmassa pidetyssä kirkkojen välisessä kokouksessa, jonka oli kutsunut koolle Uppsalan arkkipiispa Nathan Söderblom, perustettu Elämä ja työ (Life and Work) -niminen ekumeeninen liike. Sen konferensseja ei ole myöhemmin pidetty, koska Kirkkojen Maailmanneuvosto pyrkii samaan päämäärään kuin se.
- Amerikassa syntynyt ja Genèvessä 1920 järjestäytynyt sekä sittemmin Lausannessa, Edinburghissa ja viimeksi 1952 Lundissa kokoontunut Usko ja kirkkojärjestys (Fait and Order) -liike, joka Kirkkojen maailmanneuvoston alaisena yhä jatkaa työtään ja tutkii kirkkojen uskon ja tunnustuksen sekä kirkkojärjestyksen ja jumalanpalveluselämän kysymyksiä.
Yhteyspyrkimykset ovat vaikuttaneet myös tunnustuskunnallisten maailmanjärjestöjen, kuten Luterilaisen maailmanliiton perustamiseen vuonna 1947. Kristittyjen välistä hengellistä yhteistoimintaa yksilötasolla ovat harjoittaneet esimerkiksi Evankelinen allianssi, NMKY, NNKY, kristillinen ylioppilasliike ja jotkut lähetysseurat.[1]
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b Aamenesta öylättiin - Ekumenia evl2.fi. Arkistoitu 27.11.2013. Viitattu 23.2.2013.