Nykymaailmassa Eläinten hyvinvointi:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe kaiken ikäisille ja eri elämänaloille. Olipa kyseessä kulttuuriilmiö, tärkeä tapahtuma, vaikutusvaltainen persoonallisuus tai ajankohtainen aihe, Eläinten hyvinvointi on vanginnut yhteiskunnan huomion. Kun jatkamme Eläinten hyvinvointi:n tutkimista ja keskustelua siitä, on tärkeää ymmärtää sen vaikutus elämäämme ja ympäröivään maailmaan. Tässä artikkelissa analysoimme useita olennaisia näkökohtia Eläinten hyvinvointi:stä ja sen vaikutuksesta nyky-yhteiskuntaan.
Eläinten hyvinvointi on käsite, jolla tarkoitetaan eläimen omaa kokemusta sen psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta. Kokemus hyvinvoinnista voi vaihdella hyvästä huonoon. Hyvinvointi on laaja käsite, johon sisältyvät muun muassa eläimen fyysinen ja psyykkinen terveys, normaali kasvu, sekä hyvä hoito ihmisen huostassa oleville eläimille.
Käsitettä käytetään lähinnä kesytetyistä tai ihmisen hoidossa pidetyistä eläimistä, mutta sitä voidaan yhtä lailla soveltaa luonnonvaraisiin eläimiin.lähde?
Eläimen hyvinvointiin vaikuttavat sen mahdollisuudet sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin. Jos sopeutuminen ei onnistu tai aiheuttaa eläimelle jatkuvaa tai voimakasta stressiä, rasitusta tai patologisia muutoksia, eläimen hyvinvointi heikkenee. Eläinten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa pito-olosuhteilla, hoidolla ja eläinjalostuksella.
Eläinten hyvinvointia tutkii mm. Helsingin yliopiston Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus. Eläinten hyvinvoinnin valvontaa ohjataan eläinsuojelulailla maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa. Ruokavirasto on keskeinen valvontaviranomainen. Eläinten hyvinvoinnin edistämistyötä tekevät muun muassa kansallinen eläinten hyvinvoinnin asiantuntijaverkosto Eläinten hyvinvointikeskus (EHK) sekä eläinsuojeluasiamies.
Maa- ja metsätalousministeriö perusti 2009 Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan (ensimmäinen puheenjohtaja prof. Hannu Saloniemi) ja 2011 Seura- ja harraste-eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan (ensimmäinen puheenjohtaja OTK Risto Rydman). Neuvottelukuntien jäseninä on eläinten omistajia, tutkijoita, eläinsuojelujärjestöjä, kotieläintuottajien ja eläinharrastusjärjestöjen edustajia, kuluttajia ja viranomaisia.
Suurin osa suomalaisista sanoo maksavansa enemmän lihasta, jos se lisäisi eläinten hyvinvointia, vaikka vain pieni osa harkitsee lihansyönnin vähentämistä.[1]