Nykymaailmassa Energiakasvi:stä on tullut erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe yhteiskunnan eri alueilla. Energiakasvi on kiinnittänyt tutkijoiden, akateemikkojen, johtajien ja kansalaisten huomion tieteellisestä poliittiseen sfääriin ja on saanut aikaan intensiivistä keskustelua ja analyyseja sen vaikutuksista ja seurauksista. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Energiakasvi:n eri puolia ja näkökulmia, tarkastelemme sen vaikutuksia tänään ja mahdollisia tulevaisuuden ennusteita. Sen alkuperästä sen kehitykseen, mukaan lukien sen vaikutukset nykyhetkeen, syvennymme Energiakasvi:n täydelliseen ja tyhjentävään analyysiin, jossa käsitellään sen positiivisia, negatiivisia ja kiistanalaisia puolia.
Energiakasvi on kasvi, jota viljellään biopolttoaineiden raaka-aineeksi. Valmistettava polttoaine voi olla kiinteää, nestemäistä tai biokaasua.
Kasveja voidaan polttaa sellaisenaan (polttopuu), puuhiilenä tai pelletteinä. Kiinteät polttoaineet sopivat voimalaitoksiin ja rakennusten lämmitykseen. Yksinkertaisinta energiakasvien käyttöä on perinteinen puulämmitys.
Kiinteinä polttoaineina käytettäviä kasvilajeja esimerkiksi nopeasti kasvavat pajut, joita on kasvatettu 1970-luvulta asti käytettäviksi lämmitysenergian tuotannossa polttoaineena metsästä saatavan hakkeen rinnalla tai sijasta.[1] Kasvaessaan paju varastoi auringon energiaa kemialliseen muotoon fotosynteesiä käyttäen. Pajun ongelmana on sen siitepölyn aiheuttamat oireet allergiaa sairastaville. Haittaa voi torjua viljelemällä vain naaraspuolisia eli emikasveja.
Tropiikissa haitallisena vieraslajina leviävä alkujaan eteläamerikkalainen vesihyasintti sopii pellettien raaka-aineeksi.[2]
Liikenteen käyttöön on kasveista jalostettu nestemäisiä polttoaineita kuten biodieseliä ja bioetanolia.
Euroopassa biodieseliä varten kasvatetaan rapsia. Vuonna 2012 dieseliin sekoitetusta kasvisöljystä 80% oli rapsiöljyä. Rapsiöljyntuotannon koko elinkaaren tarkastelu on kuitenkin osoittanut, etteivät kasvuhuonekaasujen päästöjen vähennykset kuitenkaan välttämättä täytä EU:n tavoitteita.[3]
Myös hampun käyttöä energiakasvina on tutkittu.[4] Hampun rakenne myös mahdollistaa suuren sadonkorjuuprosentin. Runko on paksu eikä ylimääräisiä lehtiä ja hauraita osia ole, jotka varisisivat maahan sadonkorjuun aikana.lähde?
Tropiikissa kasvatetaan paljon palmuöljyä. Ympäristöjärjestöt ovat kuitenkin huolissaan öljypalmun viljelyyn liittyvistä ympärisyöuhkista.[5]
Muita kasvilajeja ovat öljyjatropa[6]
Bioetanolia valmistetaan tärkkelys-, selluloosa- tai sokeripitoisista kasveista kuten suokeriruo'osta ja sokerijuurikkaasta, vehnästä ja maissista.[7]
Biokaasu syntyy mädättämällä vihreää kasvimassaa anaerobisissa oloissa, jolloin syntyy metaania. Sitä voidaan käyttää sähkön- ja lämmöntuotannossa sekä puhdistaa liikennepolttoaineeksi tai suoraan kaasuverkkoon syötettäväksi. Maissi ja ahdekaunokki on todettu tähän hyvin sopiviksi lajeiksi.[8]
Bioenergiayhdistys Finbion mukaan Suomessa voidaan tuottaa 8 TWh peltoenergiaa. Finbio arvioi energiakasvien viljelyalaksi 250 000 ha ja olkien keräysalaksi 100 000 ha (2020). Vuonna 2007 ruokohelpiä viljeltiin 20 000 ha ja käytettiin 30 voimalassa.[9] Ruokohelven kuljettaminen osoittautui kalliiksi ja sen polttaminen vaikeaksi, joten 2010-luvulla voimalat luopuivat asteittain sen energiakäytöstä.[10]
Käsitteitä | |||||
---|---|---|---|---|---|
Uusiutumaton energia |
| ||||
Uusiutuva energia |