Erich Ollenhauer

Nykyään Erich Ollenhauer on aihe, joka on kaikkien huulilla, joko sen merkityksen nyky-yhteiskunnassa, historiallisen merkityksen tai ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavan vaikutuksensa vuoksi. Erich Ollenhauer on pitkään ollut tutkimuksen, keskustelun ja kiinnostuksen kohteena, ja sen vaikutus on havaittavissa jokapäiväisen elämän eri puolilla. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Erich Ollenhauer:n merkitystä analysoimalla sen vaikutuksia eri yhteyksissä ja sen roolia nyky-yhteiskunnassa. Lisäksi perehdymme sen historiaan, sen kehitykseen ajan mittaan ja sen merkityksellisyyteen nykyään tavoitteenamme tarjota täydellinen ja yksityiskohtainen näkemys tästä laajasta ja monimuotoisesta aiheesta.

Erich Ollenhauer (1953)

Erich Ollenhauer (27. maaliskuuta 1901 – 14. joulukuuta 1963) oli Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) puheenjohtaja vuosina 1952–1963[1].

Varhaisemmat vaiheet

Ollenhauer syntyi Magdeburgissa ja liittyi SPD:hen 1920. Uranssa alussa hän toimi sanomalehdentoimittajana synnyinkaupungissaan, vuosina 1921–1928 sosialistisen Arbeiterjugend-lehden toimittajana ja 1928–1933 sosialistisen työläisnuorisoliikkeen puheenjohtajana.[2]

Natsien valtaantulon jälkeen hän muutti Saksasta Prahaan 1933. Toisen maailmansodan alkamisen jälkeen hän oli perustamassa vastarintaliikkeitä ympäri Eurooppaa, Tanskassa, Ranskassa, Espanjassa, Portugalissa ja lopulta Lontoossa, jossa hän oli sodan loppuun asti.

SPD:n johdossa

Tammikuussa 1946 palattuaan Saksaan hänet valittiin aluksi SPD:n varapuheenjohtajaksi ja 1952 puheenjohtajaksi Kurt Schumacherin jälkeen.[2] Ollenhauer valittiin Saksan liittopäiville liittovaltioiden vaaleissa 1949. Ollenhauer valittiin SPD:n puoluejohtajaksi 1952. Hän oli SPD:n ehdokkaana Saksan hallituksen johtoon vuosien 1953 ja 1957 vaaleissa, mutta molemmilla kerroilla hävisi CDU:n Konrad Adenauerille, koska hänessä ei nähty samanlaista vetovoimaa kuin edeltäjässään Schumacherissa.[2]

Vuonna 1957 Ollenhauer kutsui koolle yleiseurooppalaisen turvallisuusliiton, jossa yhdistynyt Saksa voisi olla tasa-arvoinen jäsen. Suunnitelma oli radikaali, se auttoi Willy Brandtin ostpolikenin (idänpoliikan) kehittymään Euroopan yhteisön kanssa, mutta ei tarkoittanut Saksan yhdistymistä. Ollenhauerin ajatus tunnetaan myös Ollenhauerin suunnitelmana. Hän kieltäytyi liittokansleriehdokkuudesta kolmannella kerralla ja antoi tukensa Länsi- Berliinin pormestari Willy Brandtille 1961.

Ollenhauer toimi Sosialistisen internationaalin puheenjohtajana vuonna 1963.

Lähteet

  1. ↑ Facta 2001, WSOY 1985, 12. osa, palsta 287
  2. ↑ a b c Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 151. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.

Aiheesta muualla