Nykyään Erityishakkuu on erittäin ajankohtainen ja ajankohtainen aihe, joka koskee kaikenikäisiä ja -kulttuurisia ihmisiä. Yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita oppimaan Erityishakkuu:stä ja ymmärtämään sen vaikutusta moderniin yhteiskuntaan. Sen tärkeyden vuoksi on ratkaisevan tärkeää tutkia Erityishakkuu:tä edelleen sen seurausten ja mahdollisten ratkaisujen ymmärtämiseksi. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia Erityishakkuu:een ja siihen, miten se vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Lisäksi keskustelemme maailmanlaajuisista vaikutuksista ja mahdollisista toimenpiteistä, joita voidaan toteuttaa tämän haasteen ratkaisemiseksi.
Erityishakkuu on metsälain kuudennen pykälän mukainen metsänhakkuutapa, jossa poiketaan kasvatushakkuussa ja uudistushakkuussa käytetyistä hakkuutavoista erityiskohteissa metsän monimuotoisuuden säilyttämisen, maisemallisten syiden tai metsän monikäytön takia.
Metsälain tarkoittamilla monimuotoisuudella, maisemalla tai metsän monikäytöllä on oltava erityistä merkitystä hakkukohteessa. Monimuotoisuuden merkitys voi olla erikoisten kasvi- tai eläinlajien esiintymispaikkojen aiheuttamaa. Maisemalliset syyt voivat olla mm. asutuksen läheisyys, harju tai muu maisemallisesti korkea paikka tai vesistön äärellä oleva rantametsä. Metsän monikäytön merkitys voi johtua ulkoilu- tai virkistyskäytöstä, marjojen poiminnasta, riistan esiintymisestä tai alueen erityisestä talouskäytöstä kuten jäkälän keruusta. Muita merkittäviä seikkoja voivat olla kulttuurihistorialliset syyt tai esimerkiksi, että puusto antaa suojaa tuulta tai melua vastaan.
Erityishakkuusta on tehtävä metsänkäyttöilmoitus metsäkeskukselle vähintään kaksi viikkoa ja enintään kaksi vuotta ennen hakkuun aloittamista. Ilmoituksessa on selvitettävä kohteen erityisluonne ja hakkuun tarkoitus.
Erityiskohteen hakkuussa voidaan poiketa kasvatus- ja uudistus- eli päätehakkuun menettelyistä esimerkiksi seuraavasti.