Tämän päivän artikkelissa tutkimme Erkki Ala-Könni:n kiehtovaa historiaa, aihetta, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ihmisten huomion ja on ollut keskustelun ja tutkimuksen kohteena vuosien ajan. Erkki Ala-Könni on jättänyt historiaan lähtemättömän jäljen sen alkuperästä sen vaikutukseen moderniin yhteiskuntaan. Yksityiskohtaisen ja syvällisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään Erkki Ala-Könni:n tärkeyttä ja vaikutusta eri elämänalueilla sekä sen jatkuvaa merkitystä nykyään. Tulemme selvittämään, kuinka Erkki Ala-Könni on muokannut uskomuksiamme, arvojamme ja vuorovaikutustamme ympäröivän maailman kanssa ja kuinka se on edelleen tärkeä ja merkityksellinen aihe tänään. Liity kanssamme tälle tutkimus- ja pohdiskelumatkalle Erkki Ala-Könni:sta, hahmosta tai aiheesta, joka edelleen herättää kiinnostusta ja uteliaisuutta.
Martti Erik (Erkki) Ala-Könni (2. helmikuuta 1911 Ilmajoki – 2. syyskuuta 1996 Tampere) oli suomalainen etnomusikologi, suomalaisen kansanperinteen tutkija ja tallentaja.[1] Hän väitteli Helsingin yliopistossa filosofian tohtoriksi kansanmusiikista 1956 ja johti Tampereen yliopiston kansanperinteen laitosta 1965–1976.[2] Ala-Könni keräsi merkittävän kokoelman suomalaista kansanmusiikkia ja virsiperinnettä ja otti kymmeniätuhansia kansatieteellisiä valokuvia. Yhdessä Martti Pokelan kanssa hän oli elvyttämässä kanteleensoittoa, kun kansanmusiikki alkoi elpyä 1960-luvulla.
Ala-Könni pysyi koko ikänsä aktiivisena etelä- ja keskipohjalaisen kulttuurin ystävänä ja kannattajana. Hän oli perustamassa Kaustisen kansanmusiikkijuhlia.
Erkki Ala-Könni sai Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon 1970. Vuonna 1998 paljastettiin Heikki Häiväojan suunnittelema Ala-Könnin muistomerkki synnyinkunnan Ilmajoen kunnantalon vieressä.[3]