Tällä kertaa syvennymme Eskapismi:n maailmaan, aiheeseen, joka on kiinnostanut monia ihmisiä aikojen saatossa. Eskapismi on aihe, joka on herättänyt uteliaisuutta ja keskustelua eri näkökulmista, niin akateemisen, kulttuurin, sosiaalisen kuin viihteenkin alalla. Kautta historian Eskapismi on ollut tutkimuksen, analyysin ja pohdinnan kohteena, luoden erilaisia näkökulmia ja tulkintoja. Siksi on tärkeää tutkia tätä aihetta lisää ymmärtääkseen sen tärkeyttä ja vaikutuksia elämän eri osa-alueille. Tässä artikkelissa sukeltamme Eskapismi:een ymmärtääksemme sen merkityksen ja merkityksen tänään.
Eskapismi tarkoittaa todellisuuspakoisuutta.[1] Käsite on esitelty brittiläisessä kirjallisuudentutkimuksessa 1930-luvulla kuvaamaan yhteiskunnallisen tietoisuuden ja realismin puutetta.[2] Eskapistit usein tuntevat olevansa pettyneitä todellisen maailman arkipäivän stressiin ja pyrkivät ”pakenemaan” sieltä muun muassa unien, päihteiden, taiteen, mietiskelyn, matkustelun tai fantasioinnin kautta. Termiä voidaan käyttää kuvaamaan ihmisten toimenpiteitä masennuksen ja surullisuuden tunteiden lievittämiseksi.
Liittyen televisionkatseluun eskapismin muotona käsite voidaan jakaa:[3]
Useat ajattelevat, että eskapismi on ominaista nykyajan urbaanille teknologian olemassaololle, sillä se eristää de facto -ihmiset heidän luonnollisesta ympäristöstään. Nyky-yhteiskunnan suorituskeskeisyys sekä lisääntyvät paineet työtä ja opiskelua kohtaan voidaan nähdä myös syynä eskapismin lisääntymiseen. Downshifting-termi on lanseerattu ilmiön estämiseksi.[4]