Tässä artikkelissa puhumme Estadio de la Cerámica:stä, aiheesta, joka epäilemättä kuulostaa monille tutulta. Ajan myötä Estadio de la Cerámica on saavuttanut merkittävän merkityksen eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Se on aihe, joka on herättänyt keskustelua ja kiistaa ja joka on jättänyt lähtemättömän jäljen historiaan. Tässä artikkelissa tutkimme Estadio de la Cerámica:n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutukseen nykymaailmaan. Olipa Estadio de la Cerámica tuttu tai tutkit tätä aihetta ensimmäistä kertaa, tämä artikkeli antaa sinulle laajan ja yksityiskohtaisen yleiskatsauksen sen tärkeyden ja merkityksen ymmärtämiseksi tänään.
Estadio de la Cerámica | |
---|---|
Feudo Amarillo | |
![]() |
|
Rakennuksen tiedot | |
Sijainti | Vila-real, Espanja |
Koordinaatit | |
Avattu | 17. kesäkuuta 1923 |
Remontoitu |
1952 (kentän laajennus) 2005 (Mestarien liiga) |
Omistaja | Villarreal CF |
Hoitaja | Villarreal CF |
Kenttä | luonnonnurmi |
Aiemmat nimet |
Campo del Villarreal (1923–1925) El Madrigal (1925–2017) |
Käyttäjät | |
Villarreal CF |
|
Katsojakapasiteetti | |
25 000 |
|
Kentän mitat | |
105 x 68 metriä |
|
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Estadio de la Cerámica on jalkapallostadion, joka sijaitsee Vila-realin kaupungissa, Valencian itsehallintoalueella, Espanjassa. Stadion toimii Villarrealin kotikenttänä. Stadion on rakennettu vuonna 1923 ja sen kapasiteetti on 25 000. Lähes puolet Vila-realin kaupungin asukkaista, joita on noin 50 000, mahtuu stadionille.
Stadion avattiin 17. kesäkuuta 1923 ja ensimmäinen ottelu stadionilla käytiin CD Castellónin ja Cervantesin välillä. Se sai silloin nimekseen Campo del Villarreal, mutta se uudelleennimettiin kaksi vuotta myöhemmin El Madrigaliksi. Stadion sai myös lempinimen Feudo Amarillo, tämän sijainnin perusteella. Stadion sijaitsee viiden kilometrin päässä Välimerestä ja se on noin 50 metrin korkeudella vedenpinnan yläpuolella.
Ensimmäiset muutokset stadionille tehtiin vuonna 1952, jolloin kenttää suurennettiin alkuperäisestä 95 x 65 metristä 105 x 65 metriin. Uudet mitat täsmäsivät Helsingin Olympiastadionin kentän mittoja, joka toimi myös mallina stadionin kentän laajennuksessa.
1960-luvulla stadionille rakennutettiin pieni katettu katsomo. Kauden 1971–1972 aikana koko eteläinen katsomonosa saatiin katettua. Vuonna 1988 se kuitenkin purettiin ja tilalle rakennettiin uusi katsomo, joka avattiin Atlético Madridia vastaan käydyn ystävyysottelun yhteydessä 8. maaliskuuta 1989.
Seuran 75–vuotisjuhlan kunniaksi se päätti aloittaa stadionilla uudet remontoinnit. Eteläinen katsomonosa purettiin jälleen ja tilalle rakennettiin uusi katettu katsomo, johon tuli myös omat VIP-tilat. Stadionille rakennettiin vielä uusi pohjoinen katsomonosa, joka valmistui kaudella 1999–2000.
Vuonna 1973, stadionille rakennettiin uudet valaisulaitteet. Kaupungintalo oli lupautunut avustamaan valaisulaitteiden rakentamiskustannuksissa, joita rakennettiin yhteensä neljä tornia, jokaiseen kentän kulmaan.
Stadionin joukkueiden pukuhuoneiden sijainteja on muutettu useaan kertaan historian aikana. Kauteen 1935–1936 asti ne sijaitsivat stadionin kaakkoiskulmassa. Sen jälkeen pukuhuoneet sijaitsivat koilliskulmassa vuoteen 1989 asti, josta ne seuraavaksi siirtyivät lounaskulmaukseen. Nykyisten muutosten jälkeen pukuhuoneet sijaitsevat pääkatsomon alapuolella.
Stadion nimettiin uudelleen 8. tammikuuta 2017 ennen La Liga -ottelua Barcelonaa vastaan Estadio de la Cerámicaksi.[1]