Etodroksitsiini

Nykyään Etodroksitsiini on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Alan asiantuntijoista aiheeseen vasta tutustuviin Etodroksitsiini on onnistunut vangitsemaan monipuolisen ja kasvavan yleisön huomion. Syventääksemme sen merkitystä ja laajuutta, tässä artikkelissa tutkimme Etodroksitsiini:n tarjoamia erilaisia ​​näkökulmia ja panoksia. Tarkoituksena on tarjota täydellinen ja rikastuttava analyysi. Samoin tarkastelemme Etodroksitsiini:n vaikutuksia ja käytännön sovelluksia eri alueilla korostaen sen merkitystä ja vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa.

Etodroksitsiini
Etodroksitsiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2-piperatsin-1-yyli]etoksi]ethoksi]etanoli
Tunnisteet
CAS-numero 17692-34-1
ATC-koodi ?
PubChem CID 63345
Kemialliset tiedot
Kaava C23H31N2ClO3 
Moolimassa 418,957 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa ?

Etodroksitsiini on voimakas antihistamiini. Sen markkinointinimenä oli Indunox. Sitä käytettiin helpottamaan nukahtamista, johon tarkoitukseen saatetaan nykyään käyttää myös hydroksitsiinia sisältävää valmistetta Atarax.[1]

Unilääke Isonox sisälsi sekä metakvalonia että etodroksitsiinia. Lääke ei enää ole käytössä Suomessa, aktiivinen käyttö lienee painottunut 1960-luvun loppuun ja 1970-luvulle.lähde? Esilletulo käyttöön saapumiseen, se sijoittunnee vuoden 1967 vaiheille.[2] Lääkettä on saatettu käyttää barbituraattien, ja sittemmin bentsodiatsepiinien ohella mm. leikkausten esilääkityksenä. Etodroksitsiinilla voitiin hoitaa mahdollisia intravenoosisen nukutuksen yhteydessä ilmentyviä lääkeaineisiin liittyviä allergisia komplikaatioita, kuten urtikariaa.[3]

Lääketehdas UCB Pharman valmistama Isonox sisälsi 125 mg metakvalonia sekä 25 mg etodroksitsiinidimaleaattia kapselissa, myöhemmin kaksinkertaiset määrät molempia lääkeaineita tabletissa (250 + 50 mg).[4] Etodroksitsiini on erittäin läheistä sukua toiselle antihistamiiniaineelle, hydroksitsiinille.[2]

Muita antihistamiineja sisältäneet kombinaattivalmisteet: Doroma, Staranox, Sedanil sekä Sombufen (nämä sisälsivät usein myös barbituurihapon johdoksia eli barbituraatteja).[5]

Lähteet

  1. ↑ Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977: s. 174
  2. ↑ a b Lääkärilehti Duodecim, nro 19/1969: s. 1221-1225 (pdf)
  3. ↑ Halldin, 1971: s. 188
  4. ↑ Pharmaca Fennica, PF76: s. 1036
  5. ↑ Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977: s. 174-175
  • Tuomi, Olli & Alfering: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS-Wsoy, 1977. ISBN 951-0-06936-1.
  • Lääkevalmisteet - Pharmaca Fennica 1976 (PF76). Länsi-Suomi Oy, Rauma, 1976. -ei isnb-tunnusta-
  • Halldin, Mats: Nukutus ja puudutus, SHKS-Wsoy, 1971.
  • Lääkäriseura Duodecim: lehti 19/1969

Aiheesta muualla