Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa syvemmälle Eurooppalainen kielitaidon viitekehys:een ja ymmärtää sen merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Eurooppalainen kielitaidon viitekehys on ollut viime aikoina suuren kiinnostuksen ja keskustelun aihe, ja on tärkeää ymmärtää sen vaikutukset jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Eurooppalainen kielitaidon viitekehys:llä on ratkaiseva rooli siinä, miten elämme ja olemme vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme Eurooppalainen kielitaidon viitekehys:n eri puolia ja kuinka se on kehittynyt ajan myötä sekä sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Tämän artikkelin tarkoituksena on valaista Eurooppalainen kielitaidon viitekehys:tä ja tarjota laajempi näkemys sen merkityksestä nyky-yhteiskunnassa.
Eurooppalainen kielitaidon viitekehys[1] (engl. Common European Framework of Reference for Languages; käytössä ainakin suomenkiel. lyhenne EVK[2] sekä engl.kiel. lyhenteet CEFR, CEF ja CEFRL) on ohjeistus, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa ja helpottaa saavutetun kielitaidon kuvailemista ja määrittelemistä. Ohjeistus luokittelee kielitaidon kolmeen pääviitetasoon (A–C), joista jokainen puolestaan jakautuu kahteen alatasoon (A1, A2, B1 jne.). Tasoista A1 (breakthrough) on matalin.
Viitekehyksen loi Euroopan neuvosto osana Language Learning for European Citizenship ‑hanketta vuosina 1989–1996. Vuonna 2001 puolestaan Euroopan unionin neuvosto antoi päätöslauselman, joka suositteli CEFR:n käyttämistä.
Paitsi viitekehyksen nimen englanninkielinen lyhenne myös sen suomenkielinen nimitys on vakiintumaton. Nykyään (2019) viralliset tahot käyttävät lisäksi ainakin muotoja Eurooppalainen kielitaidon tason viitekehys[3] ja Eurooppalainen viitekehys[2][4][5].