Explorer 4

Tässä artikkelissa käsittelemme aihetta Explorer 4, joka on erittäin tärkeä nykyään. Explorer 4 on aihe, joka on herättänyt suurta keskustelua ja keskustelua eri aloilla akateemisesta alasta sosiaalialaan. Sen merkitys on siinä, miten se vaikuttaa ihmisten elämään ja yhteiskuntaan yleensä. Tämän artikkelin kautta perehdymme Explorer 4:n tärkeimpiin näkökohtiin, tutkimme sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta eri alueilla. Lisäksi analysoimme mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia, joita Explorer 4:llä voi olla jokapäiväiseen elämäämme, sekä mahdollisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja, joita saattaa syntyä tämän ongelman ratkaisemiseksi tehokkaasti.

Explorer 4
Explorer 4:n mittalaitteet
Explorer 4:n mittalaitteet
COSPAR ID 1958-005A
Organisaatio Yhdysvaltain maavoimat,
Army Ballistic Missile Agency
Valmistaja Jet Propulsion Laboratory
Tehtävätyyppi geotieteet
Laukaisu 26. heinäkuuta 1958 15.07 UTC
Laukaisualus Juno I
Kohteessa 71 vrk
Loppu 23. lokakuuta 1959
Massa 25,5 kg
Kiertorata
Viitejärjestelmä Maakeskeinen
Isoakselin puolikas 7 616,2 km
Eksentrisyys 0,127936
Inklinaatio 50,3°
Kiertoaika 110,2 min
Apogeum 2 213 km
Perigeum 263 km

Explorer 4 (satelliitti 1958 epsilon) oli 26. heinäkuuta 1958 laukaistu yhdysvaltalainen satelliitti[1]. Sen mittalaitteista vastasi James Van Allenin tutkimusryhmä. DARPA oli alun perin suunnitellut laukaisevansa kaksi satelliittia tutkimaan Van Allenin vyöhykettä ja ilmakehässä tehtävien ydinaseräjäytysten vaikutusta vyöhykkeeseen (ja Maan magnetosfääriin yleisemminkin). Explorer 4 oli ainoa tuohon tarkoitukseen laukaistu satelliitti. Satelliitti oli hyvin samankaltainen kuin Yhdysvaltain ensimmäinen satelliitti, Explorer 1, joka laukaistiin muutamaa kuukautta aiemmin.

Explorer 4 oli sylinterinmuotoinen kantoraketin ylimpään vaiheeseen sijoitettu mittalaiteyksikkö. Koska kantoraketti jäi pysyvälle kiertoradalle, se oli määritelmän mukaan satelliitti. Mittalaitteiden oli tarkoitus tehdä ensimmäiset yksityiskohtaiset mittaukset Maan säteilyvyöhykkeiden vangitsemista varautuneista hiukkasista (protoneista ja elektroneista). Koska raketti oli pitkä sylinterimäinen kappale, sen pyörimisliike alkoi tapahtua raketin päähitausakselin suhteen. Kieppuva pyörimisliike vaikeutti havaintojen tulkitsemista.

Satelliitti tuhoutui maan ilmakehässä 454 päivää lähdöstä 23. lokakuuta 1959.

Lähteet

  • Pertti Jotuni: Välilasku Kuuhun. Kirjayhtymä, 1969.

Viitteet

  1. ↑ Jotuni 1969, s. 53

Aiheesta muualla