Félix Guattari

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Félix Guattari, josta on tullut ajankohtainen nyky-yhteiskunnan eri alueilla. Ilmestymisestään tähän päivään asti Félix Guattari on herättänyt kiinnostusta asiantuntijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön keskuudessa, koska se vaikuttaa ja heijastuu jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Näillä linjoilla analysoidaan Félix Guattari:n kattamia eri puolia ja ulottuvuuksia sekä sen vaikutuksia ja haasteita nykyisessä kontekstissa. Samoin tarkastellaan erilaisia ​​Félix Guattari:n ympärillä nousseita näkökulmia ja lähestymistapoja, joiden tarkoituksena on rikastuttaa keskustelua ja tarjota kokonaisvaltainen näkemys tästä ilmiöstä.

Félix Guattari

Pierre-Félix Guattari (30. huhtikuuta 1930 – 29. elokuuta 1992) oli ranskalainen psykoterapeutti ja filosofi, joka perusti sekä skitsoanalyysin että ekosofian. Hänet tunnetaan erityisesti yhteistyöstään Gilles Deleuzen kanssa.

Teoksia

  • La révolution moléculaire (1977)
  • L’intervention institutionnelle (Paris: Petite Bibliothèque Payot, n. 382–1980)
  • Les Trois écologies (1989)
  • Cartographies Schizoanalytiques (1989)
  • Chaosmose (1992, suom. Kaaosmoosi. ((Chaosmose, 1992.) Suom. Mariaana Fieandt-Jäntti ja Heikki Jäntti. Polemos) Helsinki: Tutkijaliitto, 2010. ISBN 978-952-5169-62-1 )
  • Chaosophy (1995)
  • Soft Subversions (1996)

Yhteistyössä Gilles Deleuzen kanssa

  • Anti-Oidipus: Kapitalismi ja skitsofrenia. ((Capitalisme et schizophrénie 1: L’anti-Œdipe, 1972.) Suomentanut Tapani Kilpeläinen) Helsinki: Tutkijaliitto, 2007. ISBN 978-952-5169-51-5
  • Kafka: Pour une Littérature Mineure (1975)
  • Capitalisme et Schizophrénie 2. Mille Plateaux (1980)
  • Mitä filosofia on? ((Qu’est-ce que la philosophie?, 1991.) Suomentanut Leevi Lehto) Helsinki: Gaudeamus, 1993. ISBN 951-662-568-1

Yhteistyössä Antonio Negrin kanssa

  • Les nouveaux espaces de liberté (1985)

Aiheesta muualla