FS Béarn (1920) on aihe, joka on herättänyt paljon keskustelua viime vuosina. Yhteiskunnan edetessä tästä aiheesta tulee yhä tärkeämpi ja polarisoituvampi, mikä synnyttää ristiriitaisia mielipiteitä eri aloilla. Tämän artikkelin tarkoituksena on analysoida FS Béarn (1920) perusteellisesti, tutkia sen eri puolia ja tarjota objektiivista ja ajan tasalla olevaa tietoa aiheesta. Kattavan lähestymistavan avulla sen on tarkoitus tarjota lukijalle täydellinen ja tasapainoinen näkemys FS Béarn (1920):stä, mikä mahdollistaa laajemman ja rikastuttavan ymmärryksen käsiteltävästä aiheesta.
Béarn | |
---|---|
![]() Béarn |
|
![]() |
|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Société Nouvelle des Forges et Chantiers de la Méditerranée, La Seyne-sur-Mer |
Kölinlasku | 10. tammikuuta 1914 |
Laskettu vesille | 1. huhtikuuta 1920 |
Palveluskäyttöön | toukokuu 1927 |
Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 31. maaliskuuta 1967 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma |
22 100 t (standardi) 28 400 t (max) |
Pituus | 182,6 m |
Leveys |
27,1 m (runko) 21,34 m (lentokansi) |
Syväys |
8,38 m (keskisyväys) 21,34 m (max) |
Koneteho | 40 000 hv |
Nopeus | 21,5 solmua |
Miehistöä | 865 |
Aseistus | |
Aseistus |
40 × lentokonetta 8 × 6,1″ tykkiä 6 × 75 mm ilmatorjuntatykkiä 8 × 37 mm ilmatorjuntatykkiä 4 × 21,7″ torpedoputkea |
Béarn oli Ranskan laivaston ensimmäinen varsinainen lentotukialus.
Ranskan laivaston pyrkimys ensi kerran operoida maakoneilla sotalaivalta oli, kun 700 tonnin sluupi Bapaumelle asennettiin lentokansi Nieuport 17 -hävittäjiä varten. Kaksi vuotta myöhemmin Ranskan laivastolle annettiin lupa tilata ensimmäinen täydellä lentokannella varustettu alus.[1]
Kuten kaikki ensimmäiset lentokannella varustetut alukset Béarnin suunnittelun pohjana oli raskas sotalaiva. Ranskan laivastolle oli tilattu neljä Normandie-luokan taistelulaivaa vuoden 1913 laivasto-ohjelmassa ja viides Béarn vuoden 1914 laivasto-ohjelmassa. Alus tilattiin marraskuussa 1913, mutta ensimmäisen maailmansodan alkaessa kaikkien rakentaminen keskeytettiin materiaalien ja työvoiman käyttämiseksi tehokkaammin sodan edistämiseen. Alukset kuitenkin säilyivät, vaikka niistä oli poistettu osia, sodan loppuun saakka.[2]
Alusten kohtalosta esitettiin lukuisia ehdotuksia, mutta ne olivat vanhentuneita ja epätaloudellista alustyyppiä ja niiden kohtaloksi lopulta muodostui Washingtonin laivastosopimus. Béarn kuitenkin päätettiin vuonna 1922 muuttaa lentotukialukseksi brittiläisen esimerkin mukaisesti, ja sen muutostyöt aloitettiin elokuussa 1923.[3]
Ennen toista maailmansotaa alus oli heikosti varustettujen laivastonilmavoimien koulutusaluksena ja lentokoneiden kuljetusaluksena. Toisen maailmansodan alussa Yhdysvalloista tullessaan alus pysähtyi kesäkuussa 1940 Yhdysvaltain vaatimuksesta Martiniqueen, jotta aluksen lastina olleet lentokoneet eivät joutuisi saksalaisten käsiin. Alus pysyi Länsi-Intiassa Yhdysvalloissa vuosina 1943–1944 tehtyyn huoltoonsa saakka, minkä jälkeen alus palasi kuljetustehtäväänsä.[4]
Alus jatkoi kuljetustukilaivana vielä sodan päätyttyä Ranskan pyrkiessä säilyttämään siirtomaansa Indokiinassa. Aluksen aseet poistettiin vuonna 1948 ja siirrettiin koululaivaksi ja edelleen sukellusveneiden emälaivaksi. Alus poistettiin palveluksesta marraskuussa 1966 ja romutettiin seuraavana vuonna.[4]
Normandie – Languedoc - Flandre - Gascogne - Béarn |
Edeltäjä: Bretagne-luokka – Seuraaja: Lyon-luokka |
Lentotukialukset | FS Béarn•JoffreX |
---|---|
Taistelulaivat ja -risteilijät | Courbet•Bretagne•Dunkerque•Richelieu•AlsaceX |
Raskaat risteilijät | Duquesne•Suffren•FS Algérie |
Kevyet risteilijät | Duguay-Trouin•FS Jeanne d'Arc•FS Émile Bertin•La Galissonnière • FS De Grasse |
Miinalaivat | FS Pluton |
Contre-torpilleus | Chacal•Guépard•Aigle•Vauquelin•Fantasque•Mogador |
Hävittäjät | Bourrasque•Adroit•Hardi |
Sukellusveneet | Requin•Sirène•Ariane•Circé•Redoutable•Saphir•FS Surcouf•Argonaute•Diane•Orion•Minerve•Aurore |
Vesilentokoneiden emälaivat | FS Commandant Teste |
X peruutettu |