Fats Sadi
Tämän päivän artikkelissa tutkimme perusteellisesti aihetta Fats Sadi, aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Fats Sadi on ollut monien tieteenalojen tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena, ja sen vaikutus näkyy nyky-yhteiskunnassa. Ilmestymisestään lähtien Fats Sadi on herättänyt ristiriitaisia mielipiteitä, ja se on herättänyt pohdintaa asiantuntijoiden ja fanien keskuudessa. Tässä artikkelissa analysoimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Fats Sadi:een, jotta voimme valaista sen monimutkaisuutta ja merkitystä nykyään.
Fats Sadi (alun perin Sadi Pol Lallemand; 23. lokakuuta 1927 Andenne – 20. helmikuuta 2009) oli belgialainen jazzmusiikin lyömäsoittaja. Hän tuli tunnetuksi vibrafonistina.[1]
Fats Sadi aloitti 10-vuotiaana ksylofonin soittamisen sirkuksissa ja musiikkisaleissa. Hän kiinnostui varhaisessa teini-iässä Louis Armstrongin musiikista ja siirtyi vibrafoniin kuultuaan Lionel Hamptonia. Hamptonin lisäksi Fats Sadi omaksui vaikutteita Milt Jacksonilta. Hän muutti Pariisiin vuonna 1951 ja työskenteli siellä yhdentoista vuoden ajan.[1] Ensimmäiset levytyksensä Fats Sadi teki Bobby Jasparin kanssa. Kokoonpanon johtajana hän teki ensimmäisen äänityksensä toukokuussa 1954.[2] 1950-luvun loppupuolella ja 1960-luvun alkupuolella Fats Sadi soitti ja levytti Saksassa ja Belgiassa.[1] Vuonna 1959 hän levytti trumpetisti Jimmy Deucharin kanssa.[2]
Fats Sadi liittyi vuoden 1962 lopussa Kenny Clarke/Francy Boland Big Bandiin. Hän kuului vuosien ajan myös Etienne Verschuerenin jazzorkesteriin.[1] Fats Sadin muita yhteistyökumppaneita olivat Henri Renaud, Django Reinhardt, Sahib Shihab, Silvio Francesco, Tony Bauwens, Lucky Thompson ja Stan Getz.[2][1] Fats Sadille myönnettiin vuonna 1996 Django d’Or. Kahden belgialaisen radioaseman järjestämässä kyselyssä hänet äänestettiin Vuoden eurooppalaiseksi vibrafonistiksi 1998.[1]
Lähteet
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Muut | |
