Ferdinando Paer

Ferdinando Paer:n aihe on ollut mielenkiintoisen ja keskustelun aiheena läpi historian. Muinaisista ajoista lähtien Ferdinando Paer on ollut merkittävällä paikalla elämässämme, ja se on vaikuttanut tapaamme ajatella, toimia ja tuntea. Tässä artikkelissa tutkimme Ferdinando Paer:n eri puolia ja sen vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Ferdinando Paer on jättänyt lähtemisestä nykyaikaiseen kehitykseen lähtemättömän jäljen ihmiskuntaan, ja tämän analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin sen tärkeyttä ja merkitystä nykymaailmassa.

Ferdinando Paer

Ferdinando Paer (1. kesäkuuta 1771 Parma – 3. toukokuuta 1839 Pariisi) oli italialainen säveltäjä. Hän kuului Domenico Cimarosan ja Niccolò Antonio Zingarellin ohella aikansa johtaviin opera buffa -säveltäjiin.[1]

Paer toimi vuosina 1797–1802 musiikillisena johtajana Wienin Kärntnertor-teatterissa, jossa hänenkin musiikkiaan esitettiin. Vuosina 1802–1806 Paer oli Dresdenissä, jossa hänen oopperansa Leonora (1804) innoitti Ludwig van Beethovenia. Paerin muihin varhaisiin oopperoihin kuuluvat Orphée et Euridice (1791), Circe (1792), Camilla (1799) ja Achille (1801). Vuonna 1807 säveltäjä lähti Pariisiin, jonka italialaista teatteria hän johti vuosina 1812–1827. Hänen seuraajakseen tuli Gioacchino Rossini, joka oli vuonna 1805 tehnyt ensimmäisen esiintymisensä laulajana Paerin Camilla-oopperassa. Paerin oopperoihin Pariisin-vuosien ajalta kuuluu Le Maître de chapelle (1821). Kymmenien oopperoidensa lisäksi hän sävelsi hengellistä musiikkia, maallisia kantaatteja ja kamarimusiikkia.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Ferdinando Paer Britannica

Aiheesta muualla